"Ei vaaraa! Nyt menen minä sanomaan, mistä teitä on etsittävä. — Olen vain vaivainen, syntinen ihminen, ja täällä olisi vaarallista viipyä", mutisi Esbjörn lähtien pois.
Sten Sture koputti ovelle. Iloinen nauru vaikeni heti. "Kuka se voi olla?"
"Kuka se?" kysyi pikku Margareta pannen kätensä lukon kahvalle.
"Joku, joka tahtoo tavata Kristina neitsyttä."
Sisällä oli hiiskumattoman hiljaista.
"Katsonko minä, kuka siellä on?" kuiskasi Margareta.
"Ei, ei, älä koske lukkoa!"
"Rakkahin Kristina!"
"Se on Sten herra!" huusi tyttö. "Saa kai hän tulla sisään?" Ja ovi lennähti auki.
Kimakasti kirkaisten pakeni koko neitsytparvi erääseen huoneen nurkkaan.