"Mitä teillä on sanottavaa?" kysyi linnanrouva jälkimäiseltä tavallistakin ankarammin. "Ei mitään, mutta minä luulin…"
"Menkää!"
Linnanvartia katosi näkyvistä, mutta pysähtyi oven taakse kuulostamaan, jos häntä tarvittaisiin. Ermegård rouva mittaili syntipukkia päästä jalkoihin halveksivin katsein. Sen jälkeen sanoi hän:
"Anna minulle ruoska, joka riippuu tuolla oven pielessä!"
Mies ei näyttänyt haluavan totella. "No!"
Mies otti ruoskan ja lähestyi epäröiden. Linnanrouvan katse ei kääntynyt hänestä hetkeksikään.
Hän ojensi ruoskan.
Mutta samassa sai hän ruoskansiimasta sivalluksen käsivarteensa, niin että hän hätkähti.
"Kuinka uskallat tulla tänne sennäköisenä kuin olet?"
"Kukaan ei voi mitään näölleen."