"Ei, mutta…"
"No, mitäs sitten?"
"Hän on surusta ja kiukusta poissa suunniltaan…"
"Kiukusta? Miksi?"
"Siksi, että hänen vaimonsa on jättänyt hänet."
"Eikö hän tiedä, että minä olen pitänyt Ingrin täällä? Tulkoon hän sisään!"
"Mutta, ankara rouva!"
"Heti, sanon minä!" tiuskaisi linnanrouva, ja sanoja seurasi katse, joka sai linnanvartian melkein lentämään.
Erik Jönssinpoika astui sisään. Kasvot olivat melkein veristyneet, ja hän vapisi pidätetystä liikutuksesta.
Linnanvartia tuli mukana.