"Mitä nyt, Ingri?" kysyi Elina.
"Erik Jönssinpoika on tuolla sisällä… Hän tahtoo väkisin viedä minut täältä…"
Hän vaipui maahan melkein tajutonna.
"Se ei tule tapahtumaan!" lohdutti Elina häntä.
Ärtynyt talonpoika oli lähettänyt linnaan sanantuojan, jonka oli salaa sanottava Ingrille, että jollei tämä mielisuosiolla palaa, lyö hän hänet kuoliaaksi.
"Sitten saa hän tehdä sen!" vastasi Ingri tyynesti. "Mutta minä en palaa koskaan."
Mies odotti vielä vuorokauden, mutta sitten kävi ikävä hänelle sietämättömäksi. Hänen rakkautensa oli muuttunut eräänlaiseksi hulluudeksi; hänen täytyi nähdä Ingrin itkevän ja valittavan, ainoastaan se lievensi niitä tuskia, jotka häntä raatelivat.
Sellaisessa tilassa lähti hän linnaan ja pyysi saada puhutella Ingriä.
Se kiellettiin häneltä. Linnanvartia oli äsken palannut retkeltään, jolle oli lähtenyt ritarin kanssa, ja riensi linnanrouvan luo nöyrimmästi neuvomaan, ettei Erik Jönssinpoikaa otettaisi vastaan siinä tilassa, jossa hän nykyään oli.
"Onko hän juovuksissa?" kysyi Ermegård rouva.