"Minä en tule koskaan takaisin!" vaikeroi hän.
Ermegård rouva soitti, ja linnanvartia astui sisään.
"Erik Jönssinpoika saa heti täydet tamineet muiden rekryyttien mukana!"
"Kuinka pian he lähtevät?"
"Tänä iltana!" vastasi ritari.
"Enkö saa edes nähdä Ingriä?"
"Mitä se hyödyttäisi?"
"Olkaa armelias, ankara rouva, ainoastaan kerran!"
Äänessä oli niin sydäntä vihlaisevan surullinen sävy, että Åken kävi sääliksi.
"Rakkahin isoäiti!" sanoi hän.