Ermegård rouvan viittauksesta avasi hän oven viereiseen huoneeseen. Siellä olivat Elina ja Ingri. Molemmat näyttivät ylen kiihtyneiltä; viimeksimainittu saattoi vain vaivoin pysyä pystyssä.
"Minä en tahdo lähteä!" sanoi hän.
"Sinä olet sydämetön nainen!" vastasi Åke. "Mutta nyt olen antanut lupaukseni, ja sentähden sinun täytyy."
Ingri lähti heti, mutta pysähtyi ovelle.
"Ingri!" huusi talonpoika kiihkeästi.
Ingri katsoi maahan, mutta ei liikahtanutkaan.
"Tiedätkö, että minun on lähdettävä sotaan?"
"Olen kuullut sen!"
"Eikö sinulla ole minulle ainoaakaan hyvää sanaa?"
"Ei!"