"Sitä odotinkin!" vastasi neitsyt.
Antero Erikinpoika puri huultaan ja hymyili ivallisesti. "Minä en sitä tee!" sanoi hän.
"Maallinen tieto sokaisee sisäisen silmän."
"Suoraan sanoen", lisäsi nuori mies nauraen, "en usko kummituksia olevan olemassakaan".
Elina punastui ja näytti tahtovan vastata, kun Ermegård rouva astui sisään.
"Tänne on saapunut pikalähetti tuoden kirjeen sinulle, Åke", sanoi tämä ojentaen hänelle sen. "Suomesta!" sanoi hän avaten sinetin. Ermegård rouva otti kutimensa ja Elina värttinänsä. Nuori mies näytti katuvan ajattelemattomia sanojaan päättäen niistä katseista, joita hän heitteli tyttöön. Mutta tämä ei kohottanut katsettaan työstään, ja niin oli huoneessa aivan hiljaista Åken tarkkaavaisesti lukiessa kirjettään.
"Herra Erik Turenpojalta!" sanoi hän. "Ritari ja hänen jalo emäntänsä lähettävät teille paljon terveisiä, täti, ja tuhansia onnen ja menestyksen toivotuksia. Erik herra kirjoittaa, että hän on yhtä onnellinen nyt kuin avioliittonsa alussakin."
"Sen hän ansaitseekin!"
"Mutta venäläiset ovat jälleen rikkoneet rauhan, vaikka se tehtiin ehdoilla, jotka he itse asettivat."
"Se on heidän tapaistaan."