"Nyt sulkevat he minulta tien!" sanoi tyttö surullisen näköisenä.
"Etkö tuntenut pelkoa siellä ylhäällä?" kysyi Åke. "En vähintäkään."
"Sepäs on merkillistä! Olen kasvanut täällä samoin kuin sinäkin, olen tosin monet kerrat kavunnut ylös katolle ja katsellut luukuista sisään, mutta en ole koskaan uskaltanut mennä sisälle."
"Mitä olette pelännyt?"
"En tiedä. Kummituksia, luullakseni!"
"Oletteko nähnyt mitään sellaista, neitsyt?" kysyi Antero Erikinpoika.
"Se kysymys saa jäädä vastaamatta!"
"Miksi niin?"
"Siksi, ettette uskoisi minua!"
"Minä uskon, Elina!" puuttui ritari puheeseen.