Kaikki lemmenhaaveet olivat kuin puhalletut pois; nyt oli hän ainoastaan soturi.
Pukeutuessaan varustuksiinsa laati hän ajatuksissaan tulevan sotaretken suunnitelmia, jotka täyttivät niin hänen mielensä, ettei häneltä riittänyt Elinalle ainoaakaan ajatusta.
Nytkös syntyi linnassa elämää ja liikettä, asemiehet ja palvelijat juoksivat ristiin rastiin. Ermegård rouva oli varustanut viisikolmatta miestä, nuoria reippaita renkipoikia. Erik Jönssinpojasta tuli kuudeskolmatta, hän oli vanhin, vakinaisesti asuttunut talonpoika, mutta hänellä oli kaikkein huonoimmat varustukset. Ei ehditty enää hankkia mitään uutta, ja hänen saamansa vaatekappaleet eivät olleet ainoastaan vanhat ja lopen kuluneet, ne olivat lisäksi liian ahtaatkin.
Toiset rekryytit eivät säästäneet pilkallisia huomautuksiaan, mutta hän ei ollut niitä kuulevinaan.
Linnanvartia pyyteli ritarilta anteeksi, mutta sai vastaukseksi:
"Kyllä välttää!"
Reput täytettiin ja säkkeihin ahdettiin leipää, suolattua silavaa, kuivattua kalaa ja muuta. Jokaisen oli otettava muonaa yhdeksitoista viikoksi, ja se ei ollut mikään vähäinen määrä äkkipäätä haalittavaksi kokoon. Mutta Ermegård rouvalla riitti; hän oli itse mukana aitoissa ja piti silmällä, että jokainen sai täyden määrän, pikemmin yli kuin vaille.
Elina ja Ingri olivat hänen apunaan. Jälkimäinen sanoi, ettei haava häntä vaivannut; hän pyysi nöyrästi päästä auttamaan ja osoitti sellaista reippautta ja ymmärtäväisyyttä, että Ermegård rouva arveli hänestä koituvan hyvän apulaisen.
Ingri se täytti reput ja antoi ne kunkin omistajalleen. Ankara rouva piti häntä silmällä ja näki, kuinka hän vaihtoi salavihkaisia sanoja Ambjörnin, erään nuoren rekryytin kanssa, sekä että tämän mentyä Ingrin kalpeat posket olivat käyneet punaisiksi. Ermegård rouva pani sen hiljaisuudessa merkille, lähemmän selon päätti hän ottaa sittemmin.
Erik Jönssinpoika seisoi viimeisenä ovella odottamassa; Ingri näki hänet ja kiirehti yhä enemmän lopun lähetessä… Vihdoin ei ollut muita jälellä kuin hän.
Hän ei tullut lähemmäksi, vaan seisoi paikoillaan.