"Ja sitten… Onko hänellä sitten…?"
"Ollut monta mielitiettyä? Monta monituista; mutta näillä nuorilla neitsyillä on ollut viisaat äidit."
Elina tunsi kurkkunsa kuristuvan kokoon; hänen hengitystään ahdisti.
"Poika parkani poloinen! Hänellä on ikänsä kaiken ollut herkästi heltyvä sydän. Enimmän kaikesta huolestuttaa minua kuitenkin tämä viimeinen!" huokasi Ermegård rouva.
"Tämä viimeinen?"
"Niin, näethän kai, kuinka hänen on laitansa?"
Elina ei vastannut mitään, mutta hän painoi hehkuvat kasvonsa vanhuksen helmaan.
Tämä siveli hänen kutrejaan. "Älä häntä soimaa, se menee pian ohitse."
Elina katsoi häneen ymmällä ja kummissaan. "Meneekö se ohitse?" kysyi hän.
"Sellainen rakkaus ei koskaan kestä kauan, se on hetken huvi ja vaihtaa helposti esinettään. Tällä kertaa se on kestänyt kauan."