"Tällä kertaa?"
"Viehättäviä neitsyitä on viljalta. Kenties hän pyytää sinun sydäntäsi ja kättäsi."
Elinan posket paloivat punaisina; hän taivutti päänsä melkein riipuksiin.
"Sinun ei pidä panna sitä pahaksesi eikä myöskään pelätä, että hän panee kovin sydämelleen hylkäävän vastauksesi."
"Mutta, mummo!" puuskahti tyttö.
"Sinä ihmettelet, kun sanon sinulle kaiken tämän! Teen sen siksi, että te molemmat olette minulle rakkaat!"
"Minä en koskaan tule hänen omakseen!"
"Pysy lujana päätöksessäsi! Vakava vastarinta avaa hänen silmänsä ennemmin tai myöhemmin."
"Mitä minun on tehtävä?"
"Annat kätesi ja sydämesi jollekin toiselle."