"Sitten täytyy minun tehdä tiedusteluja! Olette sytyttänyt tulipalon sieluuni. Minun nurinani kohtaloa vastaan on aiheeton, minä en ole niin halpasukuinen kuin luulin. Nyt tahdotte pakoittaa minut esiintymään alhaisena maailman silmissä, mutta minä en alistu moiseen… En suo itselleni lepoa yöllä enkä päivällä, ennenkuin olen keksinyt sen salaisuuden, jota niin kauan olette minulta peitellyt."
"Minä olen vanha, olen puhunut tuulia taivaita! Olen houraillut…
Menkää, menkää, olen sairas!"
"Menen niinsanotun isäni luo, hän kyllä opastaa minut jälille!"
"Onneton!…" Ermegård rouva kalpeni. Hän näytti olevan aivan kuolemaisillaan.
Antero valeli hänen otsaansa vedellä, mutta ei tohtinut kutsua ketään avukseen.
Vihdoin rouva tointui.
"Olkaa armollinen!" pyysi Antero innokkaasti ja heittäytyi hänen jalkoihinsa. "Sanokaa minulle isäni nimi!"
"Äitisi ei ollut hänen laillisesti vihitty vaimonsa!"
"Ah! Avioton siis!"
"Oletko nyt tyytyväinen!"