Erikinpojan muoto muuttui, kun Elina veti kätensä pois, mutta hän sanoi olevansa pakoitettu matkustamaan pois sen jutun tähden, joka hänen oli nostettava tuomiorovastia vastaan. "Voisi tapahtua, että viivyn kauemmin poissa", sanoi hän. "Mutta mitäs siitä, eipähän täällä kukaan minua kaivanne!"
"Odotas!" huusi Ermegård rouva ja nousi kiivaasti. "Ojentakaa molemmat minulle kätenne!"
"Hän ei tahdo!" puuskahti Erikinpoika.
"Elina!" huudahti sairas melkein vaikeroivalla äänellä.
"Ottakaa käteni, mummo!"
Sairas teki niin ja pani sen Erikinpojan käteen. "Niinpä yhdistän teidät Jumalan ja pyhän neitsyen nimessä!" huudahti hän lujalla äänellä. "Kirous sille, joka rikkoo liiton!"
Elina värisi, ja Erikinpoikakin oli kiusallisesti liikutettu. "Ettekö tahdo siunata meitä?" sanoi hän.
"Kyllä, kyllä, minä teen sen!… Sinun on otettava hänen nimensä!"
"Hänen?"
"Niin, niin, puhumme siitä sitten… Häät pidetään sangen pian."