"Tiedätkö mistä on kysymys?"
"Niin luulen!"
"Suostutko sinä?"
"Teidän tähtenne!"
"Hän tulee ottamaan sinun nimesi!"
"Minun?"
"Aivan niin! Kutsu hänet tänne!"
Elina nousi, mutta hänen polvensa horjahtelivat, hän ei voinut liikahtaakaan.
Samassa aukeni ovi ja Erikinpoika astui varovasti sisään. Hän meni Elinan luo ja ojensi tälle kätensä. Elina antoi hänelle kätensä, ja hän piti sitä omassaan, viitaten vanhukseen. Sairas näki ja katsoi hymyillen heihin molempiin.
Silloin täytyi Elinan jälleen vapauttaa kätensä; hän tunsi suostuvansa valheeseen.