Ikävä pidätys tämän uuden kasvatusaatteen menestykselle käytännössä on se, ettei yhteiskunta valtiona ole tahtonut antaa sille aineellista kannatusta. Sitä vastoin valtio on antanut apuansa joillekuille naisten kasvatusta edistäville yksityiskouluille maassamme. Viimemainitusta seikasta nähden, ja myöskin jos saamme aavistaa tulevaisia toimenpiteitä muista merkeistä ajan kehityksessä, ei liene kuitenkaan tällaisen kannatuksen saanti tulevaisuudessa mahdottomaksi luettava.
Kansalaisten harrastuksen ja ahkeran työn kautta ollaan siis paremman tien alussa. Koulu tietysti ei kaikkea tee, ei kaikkeen kykene. Vaikutus paremmuuteen on tuleva kodeista, vanhemmista, veljistä, sisarista, — koko suvusta. Tämän vaikutuksen täytyy tunkea kaikkialle: lapsen-kamariin, perheen elämään, perheen työhön, seuraelämään, käytännölliseen elämään, yhteiskunnalliseen elämään. Mutta missä monta yhtyy yhtehen, missä mies ja vaimo seuralaisina suvun yhteistä hyvää ajavat, siinä ei häpeään tulla. Heidän yhteinen työnsä voipi luoda mitä ei toinen yksinään saa aikaan.
Vapahdus on raskas ja myöhänen työ,
Mut' vaimonpa sydän viel' nuorena lyö;
Kun kaksittain,
Työt tehdään ain'
Mies, vaimo— ne yksillä voimillaan
Sukukunnalle raivaavat uudismaan.
(Jonas Lien runosta "Nylaende".)