Vanhemmat tietävät tämän. Monet miehet eivät välittäneet siitä, ennenkuin itse saivat tyttären. Mutta silloin moni ajatteli: pitäneekö minunkin tyttäreni joutua sellaisen kohtalon alaiseksi? Eikä rikkaus, kauneus, hengen lahjatkaan aina voi vanhempia, levollisiksi saattaa. Heidän tyttärensä kohtalo tulee kuitenkin toisen vallan alaiseksi tavalla taikka toisella. Ei hän saa tietänsä valita, ei hän saa itse itseänsä hallita. Ennemmin tai myöhemmin on hänen onnensa ja omaisuutensa joutuva toisen mielivaltaan.

Pojan suhteen on kaikki toisin. Entisiin aikoihin pojan syntymä vasta oli perillisen saaminen, silloin kun eivät lait tyttölapselle antaneet ollenkaan perintöä. Mutta vieläkin, vaikka paljon on muuttunut, otetaan usein pojan syntymä vastaan toisilla tunteilla kuin tytön. Kun poika on tullut maailmaan ajattelee isä heti; mille elämän alalle tuo nuorukaisena ja miehenä kääntynee, minkä ammatin, viran tai työn hän valinnee. Hän toivoo pojassaan toistettavan jotakin siitä mitä hän itsekin on, mikä häntä itseänsäkin on innostuttanut, mitä hän itse on maailmassa toimittanut. Poikahan on täyttävä hänen suurimmat toiveensa. Ammattilainen, liikkeen harjoittaja, kauppias ajattelee että hänen poikansa ottaa vastaan ammatin, kun hän itse vanhaksi tulee tai kuolee. Jos hän on tiedemies ja tutkija, toivoo hän pojastansa saavan työnsä jatkajan, joka keksii ja ilmisaattaa sen mikä häneltä on jäänyt jälelle. Ja pojallensa hän jättää nimensä, johon sukunsa kunnia ja maine liittyy. Jollei hänellä ole poikia, kuolee suku, sanotaan.

Isän ei tarvitse alakuloisena huolehtia poikansa kohtaloa. Yhteiskunta on kaikki niin hyvin häntä varten järjestänyt ettei hänen tarvitse muuta kuin valmistautua ja valita. Kaikki ammatit ja elämän polut ovat hänelle avattuina. Työ, ihmisen suurin siunaus tarjoutuu hänelle kaikilla aloilla, mitä säätyä hän lieneekin, kun naista sitävastoin, varsinkin säätyluokissa, ainoastaan vastahakoisesti on siihen laskettu. Samaten varattomimmissa kansan luokissa on naisen pääsö tuottavaan työhön supistettu osaksi asetusten kautta, mutta vielä varmemmasti tarpeellisen valmistuksen puutteessa. — Ja siveelliseen elämään nähden on nuorukaisen helpompi takaisin voittaa ihmisten kunnioitus, jos hän on langennut.

Tälle ala-arvoiselle asemalle, jolle olemme nähneet tytön asetetun jo syntymähetkestä, on hän usein jäänyt elinajakseen. Eihän siis ihme jos vanhempain mieli painuu alakuloiseksi tyttären syntyessä.

Nainen on ollut toisten omaisuutena, mutta itsellänsä ei hänellä ole ollut mitään, jota hän olisi voinut omaksensa sanoa. Holhoukselle on annettu suojeluksen ja turvan nimi, mutta todellisuudessa on se ollut kovaa orjuuttamista. Jos maailmassa olisi ainoastaan hyviä ja helläsydämisiä ihmisiä, taikka toisin sanoen, jos ihmisessä olisi ainoastaan hyviä ja kiitettäviä ominaisuuksia, niin ehkä vaimon holhonalaisuus ei olisi kääntynyt raskaaksi ikeeksi ja vapauden sortamiseksi. Jos isät eivät milloinkaan olisi olleet tyrannillisia ja puolueellisia; jos aviomiehet eivät milloinkaan olisi olleet itsekkäitä, raakoja ja irstaita, ja toiselta puolen, jos tyttäret ja aviovaimot eivät olisi olleet tavallisia puuttuvaisia ihmisiä niinkuin miehetkin, vaan olisivat todellisesti olleet tuollaisia ihanne-naisia jommoisiksi heitä yleiset käsitteet ovat julistaneet, niin silloin ehkä olisi nainen tullut onnelliseksi alistetulla tilallansa. Silloin hän kentiesi ei olisi ruvennut vapauttamista kaipaamaan.

Naisen historia maailmassa on kertomus ruumiin ja sielun kärsimyksistä, siveellisestä sorrosta, jonka käsissä hänen on täytynyt sydämensä luonnollisimmat tunteet tukehduttaa. Isän vallan tai holhomiehen pakosta on hänen täytynyt antautua aviomiehelle, minkä nämä toiset olivat valinneet. Pahan pitelemisen esineenä on hän usein menettänyt ruumiillisen terveytensä, sielunsa terävyyden ja siveellisen arvostelukykynsä. Alinomaisen tukehduttamisen vaikutuksesta on tahdon voima hänessä lopulta heikontunut välinpitämättömäksi tahdottomuudeksi. Naisen historia on kertomus taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta ahdistuksesta, jonka alaisena hänen on täytynyt luopua omaisuutensa hallitsemisesta samaten kuin toimeentulonsa hankkimisesta taipumuksen ja vapaan valinnan mukaan. Hän on ollut lain voimalla suljettu kaikesta laillisesta osanotosta yhteiskunnallisen elämän järjestämiseen ja julkiseen elämään yleensä. Perheellisen elämän hallinnossakaan ei hänellä ole ollut laillista sanan vuoroa, ei omain synnyttämäin ja kasvattamain lastensakaan suhteen.

II.

Läpi koko historian vuosisadasta vuosisataan on kuitenkin huomattava selvä nouseminen naisen tilassa kaikilla aloilla perheessä, yhteiskunnassa, valtiossa, lakkaamatta etenevä työ vapauttaa naista holhouksen tilasta ja nostaa häntä miehen vertaiseksi. Tämä on toki niin silmiinpistävä tosiasia, ettei ole tarvis siitä kuin muistuttaa. — Kuinka on ymmärrettävä että nainen on voinut vapautua yhteiskunnassa, jossa sielutieteen oppineet ovat olleet sitä mieltä, että naisen vapauttaminen sotii hänen luontoansa vastaan ja kääntää ylösalasin kaiken luonnonmukaisen järjestyksen; jossa uskon oppineilta on kuultu että kaikellainen vapautuksen liike naisen suhteen on Jumalan asettamain rajojen rikkomista ja niin muodoin kapina Jumalaa vastaan; jossa valtiomiehet ja julkisen elämän johtajat ovat selvittäneet että naisen täytyy olla holhouksen alainen, että itsenäisyys on hänelle haitaksi? Nainen on luotu miellyttämään, olemme kuulleet opetettavan ja tämä "luonnon" panema ominaisuus häviää hänessä, jos hän lasketaan itsenäiseksi, päästetään virkoihin, ammatteihin, yhteiskunnan toimiin ja julkisen elämän kilpailuun miehen kanssa. Kuinka on ymmärrettävä että kaiken tämän sivulla vapautus, tosin hitaasti mutta järkähtämättä, on voinut käydä päinsä? Kuinka on se ymmärrettävä ja ollut mahdollista vaikka on huudettu ja vielä huudetaan että perhe häviää, että kaikki sulo elämästä katoaa, että luonto mullistuu, jos nainen annetaan alttiiksi elämän jokapäiväisyydelle ja lasketaan maailman myrskyyn? Kuinka voidaan käsittää että vaikka etevimpien johtavien miestemme joukossa löytyy niitä, jotka uhaten julki varoittavat naisia tahtomasta väkeviksi tulla ja peloittavat heitä surkealla tappiolla "taistelussa, jossa he puuttuvat kaikkia aseita;" kuinka on käsitettävä että vastoin näiden mahtavien ääniä — hiljainen ja vakaa liike on käynyt ja yhä käypi, joka tahtoo tehdä naisen väkevämmäksi ja antaa hänellekin aseita käsiin elämään ja etsimään onneansa?

Syy lienee se että tuon personattoman naisen, tuon ihanne-vaimon rinnalla, jolle sielutieteilijät ja runoilijat ovat muodon rakentaneet, on ollut ihmiskunnassa toinen nainen, lihasta ja verestä luotu ihmiseksi niinkuin mieskin. Tämä on se nainen, joka tuntee ja kärsii, joka tahtoo elää ja työtä tekee, joka tarvitsee ruokaa ja juomaa, vaatetta ja lämmintä, joka ikävöitsee vapautta ja onnea, joka kaipaa kehitystä ruumiilleen ja sielulleen. Hän ei ole enkeli eikä hirviö eikä kukkanen, hän on ihminen, ei muuta. Tämä on se olento, joka on saanut toimeen naisen vapautustyön ja kumoamistaan kumonnut vanhoja valtoja. Ei ole auttanut että ihmisille yhä uudestaan on näytetty tuota hallitsevain käsitysten ja teoriain ihanne-naista ja koreilla sanoilla selitetty sitä todelliseksi naiseksi. Väkistenkin on yhä ilmaantunut toisellaisia naisia, jotka heittävät oppineiden systeemit ylösalasin. Pelkän olemassa olonsa kautta ovat he niinmuodoin tekeytyneet vanhojen käsitystapojen pahimmiksi vihollisiksi.

Systeemien laatijoissa tavataan nimittäin eräs suuri puute, jonka he itse ovat unohtaneet. He ovat verrattain helposti, vaikka tosin kauan kestäneen työn kautta, rakentaneet kehälle tuon mitä he naiseksi kutsuvat. He ovat tehneet enemmänkin: he ovat pukeuttaneet sen inhimilliseen haamuun, jopa vielä puhaltaneet sen sieramiin elävää henkeä. Mutta he eivät ole osanneet valmistaa sitä ilmaa, jossa tuo konstrueerattu nainen olisi viihtynyt, maailmaa, jossa se olisi tullut toimeen. Ottaa tämä yhteinen maailma, jonka Jumala loi ihmisten tarpeeksi, ja siihen asettaa sepitetty ihanne-olento, se ei ole voinut onnistua. Aina on näkynyt ja näkyy yhäti selvemmästi että tämä ilma, joka täällä meidän proosallisella maanpallollamme on, ei ole sopinut tuolle naiselle. Todellinen elämä ei ole taitanut korjata häntä suojaansa.