Mistä siis ristiriita on syntynyt? Siitä että täällä on olemassa naisia; jotka eivät ole vastanneet tuota ihannetta ja joiden tarpeet ja vaatimukset siis myöskään eivät ole löytäneet tyydytystä laeissa ja säännöissä, laaditut systeemin mukaista olentoa varten. Siitä tämä etenevä pyrintö vapauttamaan toista sukupuolta luonnottomasta tilasta ja kohottaa sitä miehen rinnalle lain ja yleisen arvostuksen edessä. Jos naiset todella luonnosta olisivat sitä, miksi heitä ajan käsitykset ovat selittäneet; jos ne todella vastaisivat sitä naista, jonka runoilijain lauluissa ja psykoloogien järjestelmissä tapaamme, niin silloin kenties ei mitään liikettä sukupuolen aseman muuttamiseksi nähtäisi eikä olisi olemassa ollut. Jos naiset todella olisivat olennoita ilman omaa sielun elämää, ilman luotua kykyä ja taipumusta inhimilliseen kehitykseen ja henkisten lahjain viljelemiseen, niin eivät he olisi koskaan semmoista havainneet. Jos naiset todella olisivat luodut miehen tahdon alle annettaviksi, niin ei heissä milloinkaan olisi herännyt ikävöimistä tämän tahdon alta pois. Jos he olisivat luodut vaan miehen tähden, eikä laisinkaan itsensä vuoksi, niin ei heissä voisi ilmaantua mitään tarvetta elää itsensä tähden. Toiselta puolen ei heillä myöskään silloin olisi mitään vaatimusta miesten suhteen, että nämäkin puolestaan eläisivät enemmän naisen tähden.

Käsitykset naisesta, hänen tarkoituksestaan ja asemastansa ovat välttämättömästi painaneet leimansa tytön kasvatukseen. Sen on täytynyt asettua näiden käsityksien, tapain ja yhteiskunnallisten lakien palvelukseen. Senvuoksi taidamme juuri kasvatuksessa paraiten huomata mitä katsantotapoja yleisessä mielipiteessä on liikkunut. Saamme nähdä miten meidän aikammekin, joka kuitenkin jo luulee vapautuneensa monissa kohdissa käsityksissään naisesta, vielä on kytketty vanhoihin perintöihin. Ja nämä perinnöt istuvat meissä lujemmasti kuin tiedämmekään. Teoriassa — saattavat monet olla hyvinkin muuttuneita ja vastarinnassa menneiden aikain oppeja vastaan. Mutta katsele heidän menettelyänsä kasvatuksessa, niin näet hämmästykseksesi kuinka se nais-ihanne, jota he siinä kannattavat, on toisellainen kuin se, minkä heidän kielellänsä tapaat. Ei missään vanhain käsitysten ja totuttujen tapain jäljet niin selvästi näy kuin kasvatuksessa. Siinä löydämme sen suuren säiliön, joka kauemmin kuin mikään muu kätkee ja elossa pitää katsantotapoja ja määrääviä sääntöjä, joita vastaan jo on ryntäys alkanut. Jos mielitään perusteellisia parannuksia naisen kohtalossa ja siten koko yhteiskunnallisessa elämässä, täytyy siis varsinkin kasvatuksen joutua keskustelun ja tarkastuksen alaiseksi.

III

Tyttöjen ruumiillisen kasvatuksen tuntomerkit pistävät silmään jo heidän vaatetuksessaan. Kysymyksen, mikä on vaatteiden luonnollinen tarkoitus, pitää jokainen ajatteleva ihminen aivan tarpeettomana, koska sen oppimattominkin hyvin tietää. Kysynet keneltä hyvänsä, niin saat vastaukseksi: vaatetuksen pitää olla semmoisen että se säilyttää ruumiille tarpeellista lämpöä, siis sovitetun ilmanalan ja vuodenaikain vaatimuksien mukaan. Toiseksi kuulee että vaatteiden tulee olla mukavat ja käytännölliset, niin etteivät estä ruumiin vapaata kasvamista ja kehittymistä ja että tottelevat kaikkien jäsenten käskyjä. Eivät myöskään saa vaatteet estää ahkeraa, voimia kysyvää työntekoa.

Vaatetuksen tulee niinmuodoin ensisijassa palvella tarpeellista ja hyödyllistä. Tämän myöntää jokainen ihminen. Mutta vastaako naisten vaatteus ylipäänsä tarpeen ja hyödyn vaatimuksia, jos sitä vertaamme miesten vaatetukseen?

Arvelematta uskallamme kasvatusta vastaan tässä suhteessa tehdä sen muistutuksen, että se siinä paljon laiminlyöpi. Mimmoiset ovat tyttöjen puvut? Mitä periaatteita niitä tehdessä noudatetaan? Niin kauan kun lapset makaavat kapalossaan, kääritään ne vielä samallaisiin kääryihin. Mutta tuskin ovat jaloilleen ennättäneet ja kävelemään rupeavat, ennenkuin tyttöjen puvuissa alat huomata jotain erinomaista. En puhu mitään siitä että poikain ja tyttöjen vaatteus-kaava on erilainen, vaikka on muistettava ettei tämä erilaisuus suinkaan ole mikään ijankaikesta kestänyt sääntö. Tiedämme monissa kansoissa sukupuolten puvussa olleen sangen vähän eroitusta. Housuja on käytetty sekä miehille että naisille. Alkuansa edelliset yhtä vähän ovat olleet omituiset toiselle sukupuolelle kuin hameetkaan toiselle.

Enimmät vanhemmat säätyluokissa tekevät puvut tytöillensä liian ohuesta kankaasta. Pojalle valitessa säännöllisesti katsotaan että saadaan lujaa ja vahvaa kangasta, joka lämmittäisi ja kestäisi kulutusta. Tytöille hakiessa useimmiten kysytään onko se sievää, onko se värinsä puolesta vaatettavaa, ja ostetaan säännöllisesti ohuempaa kangasta kuin veljelle. Miksi? Onkohan tytöllä vähemmän arka ruumis kuin pojalla? Pysyyköhän tytön ruumiissa lämmin itsestään, vaikka sitä pojassa on tarvis säilyttää? Tuskin. Vastaukseksi täytyy meidän oitis kääntyä yleisiin käsityksiin ja, hakea asian periaatteet. Silloin näemme että tyttöjä pukiessa lähdetään toiselta kannalta kuin jos puettava on poika. Poikiin katsoen ajatellaan lasta, jonka ruumis on verhottava lämpimästi että se tarkenee; tyttöihin katsoen ajatellaan tyttöä, jonka ruumis on puettava sievästi, että se on miellyttävä. Jos alushameet ja leningit neulottaisiin vahvemmasta, tiheämmästä kankaasta, tulisi tytön vartalo muka näyttämään niin vahvalta, eikä vaate taipuisi poimuihinsa, tuumataan. Pidetään tärkeämpänä että tyttö joltakin näyttää, että hän on nätti, kuin että lapsella on lämmin. Emmekö oitis tässä jo tapaa noudatettuna sitä määritystä naisesta, että hän on luotu miellyttämään? Yhteisessä kansassa, jossa luonnollisuus paremmin on säilynyt, näemme mainitussa kohdassa suurempaa yhtäläisyyttä sukupuolien kasvatuksessa. Sekin asia osoittaa että epäkohta lähtee sepitetyistä periaatteista eikä luonnon käskystä.

Ja paitsi että puku riittämättömästi lämmittää niitäkin ruumiinosia, joita se peittää, jättää se toiset ruumiinosat verhotta. Usein paidat ja liivit leikataan mataliksi kaulasta. Siten kaula ja yliosa rintaa, johon keuhkojen päät ulottuvat, tulee puuttumaan tarpeellista verhoa. Samalla lailla päättyvät leningin hihat ison matkaa kalvoimien yläpuolella, ja paidan hihat vielä siitäkin paljoa lyhemmät tuskin ulottuvat olkapäästä kyynärpään puoliväliin. Lyhyet hameet eivät taas riitä polvien peitteeksi. Senkautta lapsi ei ainoastansa pian vilustu ja saa tilapäistä vikaa, vaan ruumis ei pääse riittävän lämpimän puutteessa säännöllisesti varttumaan, niinkuin se tekisi, jos ruumiin lämpö säilytettäisiin tasaisesti.

Talvisaikana monet kasvattajat sitten pänttäävät tyttäriensä päälle paksun paksut päällysvaatteet, joissa he tuskin pääsevät käymään. Nämä unhottavat että jos olisivat valmistaneet tyttäriensä muut vaatteet lämpimämmästä, vahvemmasta aineesta ja leikkauttaneet ne niin että antaisivat jäsenille järjellistä suojaa, niin varjelisivat he lastensa kasvavaa ruumista paremmin. Silloin ei myöskään palvelijain tarvitsisi olla aina tyttöjen kintereissä muistuttamassa heitä pukemaan päällystakki yllensä kohta kun ovesta ulos astuvat. Eikä tarvitsisi joka kerta olla auttamassa, kun tytöt laitetaan kouluun taikka koulussa päällysvaatteihinsa pukeuvat. Mutta kaiken tämän: terveyden, hyödyn, mukavuuden on täytynyt väistyä nättiyden, sievyyden tieltä. Nättiä ja sievää ensi sijassa; terveellistä ja hyödyllistä vasta toisessa, jos riittää. Edistyneimmätkin kasvattajat ovat tässä suhteessa niin ennakkoluulojen siteissä, että huomaamattansa antautuvat niiden palvelukseen. Jos sanoisi heille että he yllä osoitettujen käsitysten pohjalla kasvattavat tyttäriään, eivät he sitä myöntäisi. Mutta jos avosilmin alkaisivat menettelyänsä tarkastamaan yksityiskohdissa, niin eivät voisi olla tunnustamatta että ovat antaneet itsensä eksyttää. Vuosikymmenet tuskin riittänevät tykkänään poistamaan käytännöstä noita vanhoja tapoja ja käsityksiä, vaikka ne opissa jo ovatkin kuolemaan tuomitut.

Tämä esteetillisen puolen voittoisuus tyttöjen kasvatuksessa pistää esille useissa muissakin kohdissa vaatetuksessa. Melkein vielä puuttuvaisempi kuin puhutussa suhteessa, on tyttöjen vaatteus tilavuudessa. Miltei ennenkuin tytöt lasketaan lastenkamarista, ruvetaan heidän vaatteitansa pinnistämään vartalon ympäri niin että estävät tärkeimpien elimien vaikutusta. Tietysti siinä tarkoituksessa että hyvissä ajoin voisivat taivuttaa tytön ruumista määrättyyn valinkaavaan. Kuinka monet äidit ovatkaan jo tyttärensä viidennestätoista vuodesta ruvenneet ahdistamaan lapsen parhaassa kasvussa olevaa vartaloa kureliiviin, ja jalkoja kenkiin, jotka puristavat jalan luonnottomaan muotoon ja estävät sen kasvamista ja liikuntoa.