Mutta Alfretonit olivat sanan varsinaisessa merkityksessä "oikeita seuraihmisiä".
Mitä he mahtoivatkin tuntea, sai olla varma, etteivät he milloinkaan avoimesti osoittaneet ikävystymystä tai pettymystä. He eivät koskaan hairahtuneet, eivät koskaan joutuneet hämilleen tai pulaan. Sellaisesta, mikä uhkasi käydä typeräksi tai ikävystyttäväksi, lady Alfreton ja hänen tyttärensä pysyttelivät poissa. Päinvastaisessa tapauksessa he olivat oikeassa elementissään, vilkastuivat siksi aikaa kahdeksi hilpeäksi, hymyileväksi, myötätuntoiseksi naiseksi, joiden parissa jokainen hyvin viihtyi ja jotka nopeasti keräsivät ympärilleen ison joukon oman säätynsä hienoja ja kuosikkaita ihmisiä.
Jos lady Alfreton jotakin ehdotti tai suunnitteli, siihen varmasti suostuttiin. Jos hän niin sanoaksemme viskasi nenäliinansa kenelle tahansa, niin se innokkaasti otettiin vastaan. Siis ei maailman menoihin tottumaton Elma ollut ainoa, jonka silmissä näytti siltä, että missä tahansa heidän seurueensa liikkui tai istui, he olivat jokaisen ihmisjoukon keskipisteenä tai ainakin yhtenä sen keskipisteistä.
Käydä heidän kanssaan tai oleskella heidän kanssaan julkisissa paikoissa oli aivan toista kuin liikkua muiden kanssa, jotka kenties olivat arvokkaampiakin, mutta joilla oli vähemmän tuota ihmeellistä, selittämätöntä savoir fairea, mikä merkitsee niin paljon.
Tämän asiasta poikkeamisen tarkoituksena on selittää harha, johon sankarittaremme koulutovereilleen joutui.
Elman ensimäisen kukkasnäyttelyn aiheuttama innostus ja harras kaipuu oli tuskin alkanut vaimeta, ennenkuin heidät kannusti uuteen toimintaan ilmoitus — jumala tiesi, kuinka nuo yksinkertaiset olennot sattuivat sen näkemään tai kuulemaan! — toisesta yhtä suurenmoisesta juhlasta, mikä järjestettiin erääseen puutarhaan, joka komeudessa kilpaili edellisen kanssa.
Mikseivät he nyt kaikki, jok'ainoa, itse menisi näkemään ja kuulemaan, olivatko nuo onnellisen ja kadehditun Elman kertomat seikat tosia? Miksi eivät hekin vuorostaan voisi päästä osallisiksi riemuihin, jotka jo kerrottuinakin olivat saaneet heidän sydämensä niin rajusti sykkimään?
Jospa neiti Exeter voitaisiin taivuttaa viemään heidät sinne! Vaikka neiti Exeter olikin ankaranlainen kurinpitäjä ja vaati täsmällisyyttä ja ehdotonta sääntöjen noudattamista sekä oli tuiki tinkimätön läksyihin nähden, ei hän suinkaan ollut kuuro oikealla ajalla ja oikeassa hengessä tehdyille ehdotuksille.
Useampi kuin yksi otti tunnustellakseen häntä tämän nykyisen tilanteen johdosta, ja entisen myöntyväisyyden muistoja ja kuiskauksia sellaisia kuin: "Oh, hän oli oikein hirveän herttainen silloin, tiedättehän!" kulki huulilta huulille tuuman kypsyessä.
Ja Elma tietysti myöskin saapuisi näyttelyyn. Olipa onnellista, että juhla oli määrätty keskiviikoksi, jolloin oli tavanmukainen iltapäivä-loma ja jolloin Elma oli poissa Park Lanella esteettömästi nauttimassa kaikkea hyvää! Kukaan ei sitä nimenomaan sanonut, mutta vähitellen kaikki alkoivat äänettömästi ymmärtää, että jos tuumasta tosi tulisi, niin Elman oleminen lady Alfretonin siipien suojassa koituisi hedelmälliseksi heille kaikille.