"Mabel sanoo, että hän on hento ihminen, ei edes hänen kokoisensa."
"Oh, Mabel on ikäisekseen varsin täyteläinen. Hänestä tulee kaunis, komea, iso tyttö"; ja lady Alfreton, joka inhosi isokasvuisia, lihavia ihmisiä, tunsi ikäänkuin antaneensa pienen letkauksen, sillä totta puhuen hän halusi vuodattaa sappeansa tuon kolttosen tekijään. "Mutta, rakas herttuatar, eikö se ollut hiukan, juuri hiukkasen omituista? Eivätkö ystävämme ihmetelleet ja mielessään udelleet, keitä teidän vaunuissanne oli?"
"Hyväinen aika, entäpä sitten?" Kenties Mertounin herttuatar tunsi, että hänellä oli varaa sellaisen ihmettelyn aiheuttamiseen. "Kunhan tytöillä vain oli hauskaa, perin kernaasti suon ihmisten ihmetellä", lisäsi hän hyvänsuovasi. "Ja rakkaan Mabelin suhteen olin niin mielissäni…" Ja niin edespäin melkein loppumattomiin.
Mutta keskustelun päätyttyä lady Alfreton oli jokseenkin väsynyt
Mabeliin.
"Ja pahinta on, etten voi torjua mielestäni pelkoa Elman syyllisyydestä tuohon mielettömään tuumaan, jonka juuri hän lienee alkujaan saanut Mabelin päähän", uskoi hän pojalleen, sitten kun heidän vieraansa oli lähtenyt. "Tiedäthän, kuinka Elmalla aina on tapana jutella neiti Exeteristä ja neiti Exeterin hommista, siitä, mikä hänelle on mieluista tai vastenmielistä, sekä koko tuon ikävän koulun menoista, ikäänkuin ne välttämättömästi olisivat jokaiselle mielenkiintoisia asioita. Tyttö ei välitä vähääkään, kuka täällä on, hän ei ymmärrä koskaan pitää suutaan kiinni. Minä katsahdan häneen, yskäisen, käännän puheen nopeasti toisaalle. Mutta ei siitä ole apua. Nyttemmin olen oppinut, että on aivan hyödytöntä yrittääkään. Jos joskus koetan ehkäistä niitä tiedonantoja, millä hän on päättänyt meitä kestitä, niin pieni ponnistukseni varmasti aiheuttaa jotakin monin verroin pahempaa."
Piers nauroi.
"Ja sinä, Piers, minun täytyy sanoa, että sinä kannustat häntä."
"Niin teen, äiti — sen tunnustan."
"Vai tunnustat?"
"Kyllä; minä haluan kuulla Elman puhuvan. Hän on niin luonnollinen, niin itsetiedoton, niin varma — kuten sanot — kuulijainsa myötätunnosta ja mielenkiinnosta ja niin vakuutettu heidän hyvänsuopuudestaan, että on mahdotonta olla häntä 'kannustamatta', niinkuin sinä sitä nimität. Hänen silmissään neiti Exeter ympäristöineen on joka suhteessa aivan yhtä tärkeä kuin sinä ja sinun ympäristösi tai Mertounin herttuatar ympäristöineen tai kuka tahansa hienoista naistuttavistasi omine piireineen. Sinä et toruisi Elmaa, vaikka hän juttelisi aamuin, keskipäivällä ja illoin siitä, mitä tapahtuu Mertounin perheessä Ja kuitenkin sinä syytät häntä."