Jaakko (Suudellen veljensä kättä). Terve tulemasta kotiin veikkoni!
Putronius. Jaakko! minulle on iloinen sinua tavata. Vaan veikkouden sen saat sinä ajoissa jättää pois. Ennen se oli kyllä hyvä, mutta nyt arvaat itsekki, se ei enää ole sovelias.
Jaakko. Miten? etkös sie ole veljeni.
Putronius. Että syntymältä niin olen, sitä en kielläkkään, lurjus! vaan tietäsit myös sen, että sinä olet talonpojan töllö ja minä vihitty vilosohvian magisteri. Vaan kuule, Jaakko! mitä rakas morsiameni, ja appeni nyt jaksaavat?
Jaakko. He ovat terveenä. Äsken olivat täällä ja kysyivät millon veikko tulisi kotiin.
Putronius. Taas veikko! Minä en sano ylpeydestä, Jaakko! vaan se on ihan sopimaton sinun minua niin kutsua.
Jaakko. Mitenkäs teitä kutsun veikko?
Putronius. Kutsu minua herra Putroniukseksi, jolla nimellä minua tunnetaan Helsingissä.
Jaakko. Jos sen vaan muistasin. Sanoitteko työ, Herra Putrojussiksi?
Putronius. Etkö kuule? minä sanoin herra Putronius.