Jaakko. Herra Putronius, ahaa!
Putronius. Kas se oli oikein: Putronius on latinaksi yhtä kun Puuronen suomeksi.
Jaakko. Voisinhan minäki sitte olla Jaakko Putronius.
Putronius. Kun ensin käyt halki ne koulut jotka minäki, ja seisot kaikki eksaminat, voit ottaakki latinaisen nimen. Vaan nyt olet talonpoika, ja siksi vältät Jaakko Puurosenaki. Mutta Jaakko, — ikävöikö rakastettuni minua?
Jaakko. Hään? onpa itkenytki niin kauvan sinun viipyessäsi.
Putronius. Annappas olla se sinuttaminenki, tölvänä!
Jaakko. Herran morsian on itkenytki, tahoin sinulle sanoa,
Putronius. Nyt olen täällä, Jaakko, ja sen juuri hänen tähdensä. Vaan pitkäseksi tänne en jääkkään. Niin kohta kun häät olen pitänyt lähen Helsinkiin. Mutta tiedätkö jos Nikodemus antaa paljonki tavaraa morsiamelleni?
Jaakko. Sen luulen, liiaksiki jos kuulisi herran saarnaavan kirkossa.
Putronius. Siitä ei tule mitään, niin halvaksi en aivo antauta, täällä maaseurakunnassa ruveta saarnaamaan; minä vaan rakastan kistää ja taistella.