(Kaikki vieraat menevät.)
Neljäs Näytelmä.
Ensimäinen kohtaus.
Putronius (yksinään). Tässä nyt ovat koko illan minua kiusanneet nuo morsiameni vanhemmat, ja itkeneet sekä jotain tehneet saadakseen minua eroamaan luuloistani; Vaan he eivät minua vielä oikein tunne. Ei, vaikka Keisariksi sillä pääsisin, en luopuisi sanastani. Todesti, Elisabethia minä rakastan; vaan hänen tähtensä hyljätä vilosohvian ja luopua siitä kun julkisesti olen päättänyt, ei koskaan tapahdu. Aikaa myöten, toivon muutenki vielä saavani tuon rakkaani. Kun kerran saan enemmän tilaisuutta, tahdon apelleni niin selvästi todistaa epäluulonsa ettei hän pääse mihinkään uskomasta. Vaan tuossapa näen kanttorin ja ryöstövouvin.
Toinen kohtaus.
Korpeliin. Palovinerus. Putronius.
Korppeliin. Herrasensi, Putronius! meillä nyt on ollut paljon työtä teistä.
Putronius. Mitä se olisi?
Korppeliin. Me olemme koetelleet sovitella teidän sekä morsiamenne vanhempia.
Putronius. No! mitä sillä saitte aikoin? Suostuuko Nikodemus?