Kohtaus 11.
Kettuliini. Leonoora. Pernilla,
Leonoora: Oi, herrani, jospa löytäisin niin voimakkaita sanoja kuin tahtoisin, lausuakseni teille kiitollisuuteni!
Kettuliini: Rakas rouva, teidän herranne on kunnon mies, siitä syystä olen minä ilmaissut hänelle taitoni.
(Pernilla suutelee häntä kädelle).
Kettuliini: Olette liian nöyrä, neitiseni! Kätenikin on hiukan likainen.
Pernilla: Ei, kätenne on kallisarvoinen ja sitä pitäisi suudella monet kerrat.
Leonoora: Ettehän, herrani, tahdo halveksia tätä sormusta ja tahdottehan sitä kantaa minun tähteni?
Kettuliini: Ei, ei hyvä rouva, minä en ota mitään lahjaa teiltä.
Leonoora: Ah, herrani, se olisi ystävyydenosotus minua kohtaan. Älkää sitä halveksiko, pyydän nöyrimmästi!