Pernilla: Hyvä herra, tehkää nyt rouvalle mieliksi!
Kettuliini: Jotten loukkaisi rouvaa, tahdon minä ottaa sen vastaan.
Pernilla: Voi, hyvä herra, jospa minullakin olisi jotakin hyvää teille annettavaa. Ettehän tahdo halveksia tätä muistorahaa, jonka minä vanhemmiltani olen perinyt.
Kettuliini: Olisi synti riistää teiltä teidän perintöänne.
Pernilla: Voi hyvä herra, minä en päästä teitä, ennenkuin otatte sen vastaan.
Kettuliini: No, teidän tähtenne tahdon minä sitä säilyttää ja lähetän teille vastalahjaksi kultasen. Mutta kas tuolta tulee jo herra takaisin.
Polidor: Ah, ah minun riemuni on niin suuri, että tuskin voin sitä kestää. Koe on onnistunut. Sain yhtä paljon kultaa kuin viimeiselläkin kerralla. Ah, minä pyydän teitä käymään luonani joka päivä niinkauvan kuin kaupungissa viivytte.
Kettuliini: Sen tulen tekemään. Viivyn ehkä pari kuukautta tässä kaupungissa.
Polidor: Ettekö tahdo tehdä minulle sitä kunniaa, että syötte luonani päivällistä?
Kettuliini: Minulla ei ole aikaa, vaan pyydän saada kunnian syödä luonanne illallista. Nyt minulla on yhtä ja toista toimitettavaa.