Polidor: Mitä, mitä sinä sanot?
Henrik: Missä vaan olen käynyt torilla tahi apteekissa, nauretaan minulle ja ja sanotaan, että minä juoksen aprillinarria.
Polidor: Oi, taivas, mitä tämä merkitsee?
Henrik: Pelkäänpä, herra, että meitä on petetty, sillä kaikki ihmiset sanovat ettei sellaista araapilaista pulveria ole koskaan löytynytkään. Mutta istu ja pala, mitä tämä mies tahtoo?
(Riikinkukon isäntä tulee rientäen, puettuna kokiksi).
Henrik: Oletteko hullu mies? Kuinka te sillä lailla uskallatte syöksyä suin päin hienon herran huoneeseen?
Isäntä: Ah, ah, jollei se malja olisi perittyä tavaraa, niin en koskaan olisi siitä niin suuttunut.
Polidor: Sehän on kokki, joka asuu tässä vastapäätä. Vie mies kotiinsa, että taas rauhoittuu, sillä miesraukka on tullut raivoon!
Kokki: Ah, ah, jospa ei rakkaitten vanhempieni nimi olisi ollut siihen kaiverrettu!
Polidor: Minä sydämmestäni säälin häntä, sillä mies on taitava ja paras kaupungin kokki.