Kokki: Lusikka on myös mennyt hornan kitaan ja kun minä oikein muistelen niin on tainnut muutakin mennä samaan matkaan.
Henrik: Kuulkaas, mestari Kristoffer, oletteko te jo kauvankin ollut hulluna? (hiljaa) Jospa minulla olisi vitsa, millä löisin, niin saisin hänet hyväksi jälleen.
Kokki: Vähemmästäkin voi hulluksi tulla.
Polidor: Mikä teitä vaivaa, mestari Kristoffer!
Kokki: Vieras mies, joka sanoi olevansa kullantekijä, tipahti tiehensä talostani ja vei muassaan yhden hopeamaljan ja hopealusikan. Minä luotin häneen, koska kuulin että hän käy herra Polidorin talossa. Vähää ennen lähtöänsä kävi hänen luonansa tois'silmäinen perkele, jolla oli pitkät mustat vaatteet.
Henrik: Oliko hänellä päässä puolalainen hattu?
Kokki: Oli musta laastari silmällä.
Henrik: Oi, me olemme kuin täit tervassa. Sama mies myi minulle araapilaista pulveria.
Polidor: Ah, ah, olen menettänyt 4000 riksiä!
(Vieraat, niinhyvin kuin runoilijatkin asettavat hatut
päähänsä ja käyvät yli lattian).