Juutalainen: Mite puhe, mine kolme peiv sitte hent neke.
Henrik: Ei paremmin osaa sanoa kuin, että hänellä on kuume. Nähdessäni miehen kesän kuumimmalla ajalla seisovan tulihehkussa korviin saakka, en voi muuta päättää kuin, että hän on pähkähullu tai että hänellä on kuume.
Juutalainen: Ha, ha, nyt mine ymmerre sinu meiningi. Sine meina hen taas teke kokeita, ette hen operiiran.
Henrik: En tiedä, josko hän opereeraa tai purgeeraa; minusta nähden se on yhdentekevää, sillä koko sillä ajalla, jonka hän on kuluttanut kullantekemiseen, ei hän ole saanut edes sen vertaa, millä tikun ostaisi, hän on kuluttanut kaiken omaisuutensa tuon turhan asian tähden ja hän joutuu vielä kurjuudesta hirteen. Hän ei muuten ota ketään puheillensa ollessaan niissä toimissa.
Juutalainen: Aber mine toki hen peeste puhellen, kun sine sano, et tenne ole juuri esken yks goldmacher tullu, joka takto koke tehdä, ennenku hen takto palkka.
Henrik: Jos asia niin on, niin saatte hänet kyllä puheillenne, sillä vaikka ken sanoisi hänelle: talossanne on tuli irti, eräs mies tekee rouvallenne väkivaltaa, varkaita on murtautunut huoneeseenne, niin tämä ei ollenkaan liikuttaisi häntä heittämään puuhiansa.
Juutalainen: Mene sine heti sise, mine ei tietä, miten kauva hen kaupungiss viipy!
Henrik: Hän istuu tuossa viimeisessä huoneessa, minä huudan akkunasta, sillä sisään en uskalla mennä. (Huutaa hiljaa kolme kertaa) Herra, herra, herra Polidor!
Polidor (sisästä): Kuka lurjus uskaltaa minua huutaa?
Henrik: Minulla on herralle jotain sanottavaa, se on äärettömän tärkeätä.