Polidor. Rukillesi, suupaltti! siinä on sinulle kyllä; ja rouwani, menkää sisälle ompelus-työhönne, älkääkä häiritkö minua.
Nilla. Kyllä rouwa ompelee, jahka te annatte hänelle wähän teidän tekemää kultaa; sillä kun te teette kultaa niin paljon päiwässä, niin mitä me tarwitsemme kirjata ja juowittaa silkillä.
Polidor. Johan nyt piru riiwaa piikaa. Jos ei minun kunniani olisi haittana — — Kuulkaa! ennen muutaman päiwän kuluttua sulen minä teidän suunne, ja näytän teille mitä minun työstäni tulee. Tänne kaupunkiin on tullut muukalainen mies, joka rupee tekemään kokeita minulle.
Nilla. Sekö? Hän on mitä pahin roisto ja petturi maailmassa.
Polidor. No, tunnetko sinä häntä?
Nilla. Eikös hän ole Antikristi? Wai miten niitä kullantekijöitä nimitetään latinankielellä?
Polidor. Aikonet sanoa Alkemisti. Niin; Se on kullantekijä. Waan mistä sinä tiedät, että hän on petturi?
Nilla. Siitä, että hän on kullantekijä.
Polidor. Paha sinun perii, jos et tuki suutasi. Sanotko minunkin petturiksi?
Nilla. Mitäs muuta? Te petätte itseänne, petätte rouwaanne, petätte lapsianne. Minä sanon totuuden, waikka henkeni menköön. Kuulkaa, mitä minä sanon, ennenkuin menen: Olisi parasta, kullantekijän sijaan lähettää hakemaan pesuakkaa, joka kaapisi pois noen ja karstan teidän naamastanne.