Oldfuks. Aiwan hywin. Minä olen tullut toimeen kaikkien ihmisten kanssa, paitsi noita kirottuja kaupungin poliisijunkkareita, jotka toisillaan owat tahtoneet ahdistella minua hywän nimeni ja maineeni tähden. Neljätoista päiwää sitten oli minulla tekemistä erään kanssa, joka panetti minun kiini, waan minä, wälttääkseni selkkauksia, pujahdin pois arestista; sillä oikeudenkäynnistä, weliseni, ei ole paljon hyötyä.
Andreas. Kyllä se on totta, weikkoseni. Olenpa minäkin huomannut, että nuo kaupungin poliisi junkkarit owat mokomia roistoja, jotka eiwät anna olla kunniallisten ihmisten rauhassa.
Oldfuks. Ne owat niin kateellisia, että kun kelpo mies on saanut jonkun killingin, koettawat he paikalla nyhtää sitä pois häneltä.
Andreas. Hywäntapaista ihmistä wainoowat kaikki.
Oldfuks. Etenkin hänen omat maalaisensa, jonkatähden minä en ole koskaan mielinyt tulla juuri usein syntymäkaupunkiini.
Andreas. Waan mitä nyt aiot toimittaa täällä?
Oldfuks. Sitäpä en ole miettinyt wielä. Joutilaaksi en minä tahtoisi ruweta, sillä siitä ei ole hiidellenkään. Minä olen pikimiltäni kokenut kaikki ammatit. Augsburg'issa olin minä lääkärinä, ja toimitin sitä wirkaa kauan hyödyllisesti, siksi kuin lääkärikunta, pelkästä kateudesta, kietoi minun riitaan, ja tahtoi minua hirtettäwäksi, waikka minun sairaillani ei ollut mitään walittamista.
Andreas. Sen minä uskon; sillä he, luulen, kuoliwat kaikki.
Oldfuks. Niinpä kyllä. Waan kuitenkin pääsiwät he waiwoistansa. Jos minulla olisi ollut rahoja jatkaakseni riitaa tohtorein kanssa, olisin minä näyttänyt heille mitä miehiä he oliwat, miten he rääkkäsiwät sairaita ihmisraukkoja koko wuosikausia, pahemmin kuin pyöwelit, waikka minä en koskaan wiiwyttänyt ketään kauemmin kolmea päiwää. Olipa siellä Augsburg'issa monta rikasta ihmistä, jotka koko onnensa suhteen saawat kiittää minun lääkelistojani; sillä jos minä en olisi niin pian parantanut niiden rakkaita wanhempia, olisiwat he wielä saaneet odottaa perintö-osaansa, mikä oikeuden mukaan oli heidän omansa. Minä en olisi tarwinnut muuta kuin panna waan heidän todistuksensa, minun kelwollisuudestani, muita tohtoreja wastaan. Mutta minä päätin lähteä pois kaupungista, päästäkseni niistä miehistä, sillä he owat siellä oman asiansa tuomarina; ja kun kerran on tuomittu kuolemaan ja hirtetty, häntä ei auta sitten enää mikään, apelleeratkoon waikka sata kertaa.
Andreas. Se on oikein, weli kulta.