Pedro. Mutta eikö olisi parempi, että myisitte pois tuon samettitakki-puoliskan ja ostaisitte kokonaisen eheän kangastakin.
Don Ranudo. Ei, Pedro! Samettitakilla minä osoitan, että vaikka minulla ei ole rikkautta, minulla kumminkin on ylevä sydän. Kangastakissa kun kulkisin voitaisiinpa uskoa, että minä olen porvari, taikka että olen luopunut ylhäisyydestäni ja korkeudestani; mutta nyt, vaikk'en käy rikkaassa, käyn minä kuitenkin ylhäisessä puvussa. Onko rouva jo valmistunut?
Donna Olympia (vähän päntättynä). Olen.
Don Ranudo. Te olette kaunis ja kiillätte kun Eskorial.
Pedro. Niin, herra! mutta takapuolelle on hospitaalimme maalattu.
Donna Olympia. Käske nyt madame Isabellan astua sisään.
(Leonora menee saattamaan Isabellaa sisälle; Pedro lasisilmät nenällä portugalilaisten tavalla seisoo herransa tuolin takana).
Kolmas kohtaus.
Don Ranudo. Donna Olympia. Isabella. Pedro. Leonora.
(Donna Olympia istuu karmituolilla vallan ylpeästi ja perkkaa hampaitaan; samaten Don Ranudo. He nousevat vähän Isabellan tullessa, kunnes tälle tuoli tuodaan, mutta istuvat kohta jälleen. Pedro seisoo viuhuttaen heitä tuuliviuhalla).