Isabella. Minä pyydän miljonia kertoja anteeksi rohkeuttani, kun olen uskaltanut vaivata teitä tänään tulollani.
Donna Olympia. Ei kestä, madame! Me olemme tottuneet vastaanottamaan vieraita aamusta iltaan. Jos oikeen muistan, on meillä jo tänään ollut enemmän kun kahdeksan korkeaa ja ylhäistä vierasta. Ehkä muistaa Don Ranudo kutka meillä tänään ovat käyneet?
Don Ranudo. En; niitä on mahdotointa muistaa; sillä meille käy väkeä kuten hovissa. Pedro, muistatko sinä?
Pedro (tirkkii lasisilmillä ja lukee muistinkirjastaan). Conte Jago de Monte d'Oro, Marqez Ferdinando de Leo Nigro, rouva-markisinnansa kanssa, Don Sebastian de Braquel Doro, Ducar de Cta Casa ruhtinattarensa kanssa, Marquez Ferdinando Gonzalvo Philippo Carlos Jago Sebastiano Manuel de Nifuentez rouvanensa. (Hiljaan itselleen). Sillä miehellä lienee ollut useita kummia, koska hänellä on niin monta nimeä.
Donna Olympia. Nyt kuulette, madame, kutka meillä jo tänään on käynyt. — Antakaa anteeksi, että minä istun perkaten hampaitani; me vasta söimme salvokukon lihaa, ja se vaivaa aina hampaitani.
Isabella. Käyttäkää vapauttanne, armollinen rouva. Minä olen muuten nyt erään ylhäisen herran asialla, joka toivoo aina saavansa olla teidän muistossanne.
Donna Olympia. Se on sekä herralleni että minulle mieluista kuulla; me kernaasti autamme, missä vaan taidamme, hyviä ihmisiä. Herra, josta puhutte, aikoo kentiesi matkustaa Madrid'iin ja pyytää meiltä sinne suosituskirjeitä? Mutta kuka on tämä herra?
Isabella. Hän on minun veljeni; hän rakastaa teidän tytärtänne Donna
Mariaa.
Donna Olympia. Madame! minä kuten myöskin puolisoni kunnioitamme teitä ja teidän veljeänne, niin paljon kun sopii säätyymme nähden; mutta…
Isabella. Minä kyllä tiedän mitä aiotte sanoa. Teidän sukunne on vanhempi kun meidän ja se muka ei salli tällaista yhtymistä; mutta eiköhän tämä väli poistu kun vertaamme meidän varallisuutemme teidän varallisuuteenne?