Don Ranudo. Donna Elvira piti korkeutensa ja sukunimensä kalliimpina aarteinansa!
Donna Olympia. Samat ajatukset ovat Eugeniallakin, sen saatte kuulla. Hänen sisarellaan sitä vastaan on käytöksissänsä jotakin porvarin tapaista, jota en minä voi kärsiä; minun mielestäni hän on väliin liian ystävällinen alhaisille. Viime viikolla näin minä hänen puhuttelevan erästä porvari-ämmää, ikään kun olisi tämä ollut hänen vertaisensa. Minä myöskin nuhtelin häntä siitä.
Don Ranudo. Sitä teidän ei olisi pitänyt tekemän, madame! Voidaanpa olla ystävällisiä talonpojille, porvareille ja palkollisille, sillä mitään kadottamatta; mutta kun joudumme yhteyteen niiden kanssa, jotka pitävät itsiänsä meidän vertaisinamme, silloin on näyttäiminen korkeutemme kannalta; sillä edellä mainitut pitävät ystävällisyytemme armon merkkinä, viimeksi mainitut oikeutenansa.
Donna Olympia. Saattaapa olla niinkin; mutta tässäpä tulee Eugenia.
Neljäs kohtaus.
Don Ranudo. Donna Olympia, Eugenia. Pedro.
Donna Olympia. Tule tänne pikku Eugenia! Minä näen sinussa äidin-äitisi kuvan; toivon myöskin, että sinä tahdot seurata hänen jälkejänsä.
Eugenia. Mitä teki hän, mamma?
Donna Olympia. Hän piti aina silmällä säätyänsä ja korkeuttansa; niitten vertaisina ei hän pitänyt mitään.
Eugenia. Sen minäkin tahtoisin tehdä, mutta…