Don Ranudo. Kumpi on parempaa: syödä ulkona suojatta, tahi kärsiä nälkää huonehessa?
Donna Olympia. Molempi tapaus on paha; syödä ulkona on talonpoikaista, mutta ravitsee; paastoa huonehessa on ylhäistä, mutta ei ravitse.
Don Ranudo. Kutsutaan miesparka tänne sisälle syömään ruokaansa; sillä ulkona vaivaa häntä aurinko, ilma, kärpäiset, ihmiset ja koirat.
Donna Olympia. Niin, annetaan hänen tulla sisälle; minä mieluummin kärsin huoneessani talonpoikia ja porvareita kun jonkun puoti-ylhäisen; talonpoika lukee sen minulle kristilliseksi nöyryydeksi; mutta toinen pyrkii olemaan vertaiseni ja lukee oikeudekseen olla meidän parissamme.
Kuudes kohtaus.
Don Ranudo. Donna Olympia. Talonpoika.
Don Ranudo. Kuule köyhä miesparka! astu tänne sisään pussinesi.
Talonpoika. Minä olen liian halpa, korkeasti kunnioitettava herra, käymään sisälle semmoiseen huoneesen.
Don Ranudo. Mehän olemme kaikki ihmisiä; minun kävi sääliksi nähdä sinun syövän ulkona. Istu pelvotta alas tälle tuolille, siinä voit rauhassa syödä ruokaasi.
Talonpoika. Paljon kiitoksia, suurisukuinen herrasväki!