Isabella. Se nimi on komea; minä luulen Bombastuksen yksin niin miellyttävän herrasväkeä, että antavat hänelle Donna Marian. Mutta eikö ole kummaa olla Aethiopilaisena prinssinä? Minusta on tuo rohkeasti tehty komediassakin. Loukkaantuvathan ihmiset siihen kun erästä kauppamiestä luuloitellaan "porvarillisessa aatelismiehessä", että Turkin keisarin poika on tullut Paris'iin kosimaan hänen tytärtään.
Leonora. Ei, madame! niin mahdoton kun aate tuossa komediassa on, niin hyvästi se onnistuu tässä, sillä saaminen kauppamies uskomaan, että Turkin keisarin poika Muftin ja muitten hengellisten miesten kanssa matkustaa Euroopan sydämeen naimaan porvarin tyttären Paris'sta, on yhtä rohkeaa kun sen ajate, joka sanoi kuun keisarin lähettiläänä kosivansa herransa puolesta tohtorin tytärtä. Mutta tässä tulee Afrikasta Espaniaan kristitty prinssi, joka sanoo kääntyneensä roomalaisuskontoon, johon moni ylhäinen herra Aethiopiassa on taipuvainen, ja hankkivansa liittoa Espanian suurisukuisimman Colibrados'en suvun kanssa; jotta tässä ei ole mitään muuta ajatelluttavaa, kun se, että hän on musta; — mutta se asia on ainoasti morsiamen. Tiedättehän, ettei koko Espaniassa löydy sukua, jota ei herrasväkeni ylönkatso.
Toinen kohtaus.
Pedro. Isabella. Leonora.
Pedro. Hei, Leonora!
Leonora. Mitä nyt?
Pedro. Pian sisälle, otettavaksi takavarikkoon, sinäkin kuten muut eläimet.
Leonora. Takavarikkoon, mitä se on?
Pedro. Se on: että annat pitsierata itsesi. Talossa on ollut juuri meteli; ei ole sitä kaappia, jota eivät velkojat ole pitsieranneet. kaiken irtaimen omaisuuden, jopa herran a rouvan käyntivaatteetkin, veivät he.
Leonora. Mitä minä siitä! kaikki vaatteeni ovat omani; ne olivat jo minulla ennenkun tähän taloon tulin.