Gusman (hiljaan). Se on jo aikaa mennyt.
Donna Olympia. Kun ajattelen sitä, kiehuu aatelinen veri suonissani.
Pedro (hiljaan). Hyväpä on, että talossa jotakin kiehuu, sillä padoissamme ei ole pitkään aikaan mitään kiehunut.
Donna Olympia. Oi, minä olen pakahtua!
Pedro (hiljaan). Et suinkaan liiasta ruuasta.
Donna Olympia. Olisivatko nuo ihmiset unohtaneet kuka minä olen?
Pedro (hiljaan). Se on juuri onnettomuus, etteivät meitä unohtaneet, muuten olisi meillä tallessa se vähä, mikä enää oli jälellä.
Donna Olympia. Oi, missä on väkeni, että saisin keskustella heidän kanssansa, mitä nyt tulee tehdä.
Leonora. Täällä olemme kaikki; mitä on rouvalla käskeä?
Donna Olympia. Leonora, sinä olet aina ollut uskollinen palvelia!