Don Ranudo. Minä vaadin teidät huoneväkeni kaikki todistajiksi siihen, mitä täällä on nyt tapahtunut.
Pedro. Minä voin todistaa, että täällä on suostuttu avioliittoon.
Leonora. Ja minä, että röökynä kauan on rakastanut Gontsaloa.
Notario. Lapset kyllä ovat vanhempainsa holhonalaiset ja ovat velkapäät heitä tottelemaan niin kauan kun vanhemmat ovat järjellisiä, mutta kun eivät ole sitä, menettävät he tämän oikeutensa Espanian lain mukaan, joka sanoo: si kuriosus j.n.e.
Don Ranudo. Olemmeko me järjettömiä? Kysykää tyttäreltäni ja talonväeltä, olemmeko tehneet mitään, josta voisi päättää meidät hulluiksi?
Donna Maria. Minä en ymmärrä, rakkaat vanhempani, miten se sopii yhteen selvän järjellisyyden kanssa, että tahdotte tappaa nälällä itsenne ja lapsenne mieluummin kun yhtyä liittoon semmoisen hyvän herran kanssa kun Gontsalon.
Pedro. Minä pidän sen siksi, että herran ja rouvan pää vähän viiraa.
Leonora. Minäkään en todella voi muuta sanoa.
Gusman. Minusta on herra ja rouva kyllä viisaat, mutta todella sanoen on heidän päässään muutama ruuvi löyhtynyt.
Notario. Tässä nyt kuulette mitä talonväki todistaa; se kumminkaan ei ole tarpeesen tässä asiassa, sillä minä voin vakuuttaa että koko kaupunki on samasta ajatuksesta ja että, mikä nyt on tapahtunut, on tapahtunut oikeuden suostumuksella.