Madlena. Enhän minä ole vielä täyttänyt neljäkymmentäkään vuotta.
Pernilla. No, olipa tämä sitte ikää! Onhan tytöstä vielä viidenkymmenen vuotiaanakin.
Madlena. Ja ilman sitä kannan minä ikäni hyvin, sillä minussa ei ole vielä yhtään ryppyä.
Pernilla. Hoh, kyllähän teillä vielä on, luullakseni, hyvä, kestävä ruumis, synti olisi muuta sanoa. Ei se ole teidän muotonne ja vartalonne tähden kuin ne teitä pilkkaavat, mutta sen vuoksi, että te välistä herralle kantelette.
Madlena. Se on totta, Pernilla! se on rehellisyyteni tähden kuin minä saan kärsiä. Ne luulottavat herraa, että he vaivaavat itsiänsä kuoliaiksi hänen palveluksessaan, ja kärttävät isompaa palkkaa, vaikka he eivät ansaitse puoltakaan siitä minkä saavat, ja paitsi tätä ei ole käsissä markkaakaan, josta ne eivät jo nykäse, niin että herra viimein kerjäläiseksi joutuu.
Pernilla. Älkää sitä sanoko, Herralla on kyllä kovinkin monta silmää päässä ja hän pitää talostaan niin kovinkin tarkkaa vaaria, ettei häntä petetä.
Madlena. Juuri siksi, että hän on aina niin ahkerassa toimessa ja työssä, tulee hän petetyksi. Juuri silloin, kun tahtoisin varoittaa häntä palvelijainsa petollisuudesta, ei hänellä ole muiden joutavain toimitusten tähden koskaan aikaa kuunnella minua. Enkä minä olisi koskaan jäänyt tähän näin kauvaksi ajaksi, jos ei juuri yhden asian tähden.
Pernilla. No, mikä asia se on?
Madlena. Se, että hän lupasi hankkia minulle miehen. Mutta nuo hiikon toimitukset tulevat aina väliin.
Pernilla. Eihän tuolla ole aikaa itsekkään naida, vielä vähemmin naittaa emäntäpiikansa.