Bielgeschrey. Te erehdytte, mon frère! Tyttäreni suostuu siihen yhtähyvin kuin minäkin. Heti nähtyään rakastui Leonora häneen niin, etten saanut ollenkaan rauhaa, ennenkuin lupasin tehdä tänä iltana avioliittokirjan.
Leonard. Sitä ette saa minua ijankaikkisuudessakaan uskomaan. Se ei sovi luontoonkaan.
Bielgeschrey. Niin minä autan teidät heti tästä unennäöstä. Leonora ja
Pernilla tulkaat sisälle!
Toinen kohtaus.
Leonora morsianvaatteissa. Leonard. Bielgeschrey. Pernilla.
Bielgeschrey. Tyttäreni! Setäsi ei voi uskoa, että tämä naiminen on sinulle sovelias. Hän luulee sen olevan säädyttömän perheellemme, ja on saanut minua luopumaan lupauksestani.
(Leonora ja Pernilla itkevät).
Leonard. Enkö minä sitä arvannut, mon frère! ettei hän ole suostunut muuten kuin pakolla. Kah, kuinka liikutetuksi hän tuli kuultuaan pelastuksensa.
Bielgeschrey. Miksikä sinä itket, lapseni?
Leonora. Eikö minulla ole syytä itkeä? Minä vannon siihen mikä kalliinta on, etten tahdo ottaa ketään muuta miehekseni kuin puukhollari Pekka Eerikinpojan.