(Viheltää ja tanssii.)
JAAKKO. Ei veikkonen! Sinä et siedä enää. Ja minä en anna vieraiden tehdä tuhmuuksia talossani ja juoda enemmän kuin heidän terveytensä sallii. Ennen seisokoon kauppani; sillä se on synti.
JEPPE. No vielä yksi naukki!
JAAKKO. Ei yhtään, Jeppe! En anna pisaraakaan; ajattelehan, että sinulla on pitkä matka edessä.
JEPPE. Sinä koira, konna, peto, ryökäle! Hei, hei—iii!
JAAKKO. Hyvästi, hyvästi! Onnea matkalle!
(Menee).
Seitsemäs kohtaus.
JEPPE. (Yksin). Prr, Jeppe! (Kaatuu.) Nyt sinä olet humalassa kuin sika. Jalat eivät tahdo enää kannattaa. Pysyttekö pystyssä, ryökäleet! Kas niin! Paljonko kello on? (Menee ovelle päin.) Hoi Jaakoppi, rajasuutari! Lempo vieköön. Vielä yksi naukki! Seis siivosti, koirat! Soikoon saakeli, jos ne eivät pysy paikoillaan. Tattis, Jaakko! Otetaanpa pieni tuikku aamutuimaan. (Luulee näkevänsä jonkun.) Kuules, veli; mistä menee tie kaupunkiin? Seis, sanon minä! Katsokaahan, se porsas on ihan humalassa. Sinä joit kuin lurjus, Jaakopin poika! Onko tuo nyt olevinaan täysi lasillinen?… Sinä olet saita kuin turkkilainen.
(Näitä höpistessään hän kaatuu maahan ja nukkuu siihen.)