Kahdeksas kohtaus.
PAKOONI NIILES. SIHTEERI. KAMARIPALVELIJA. KAKSI LAKEIJAA.
PAROONI. Tänä vuonna näyttää tulevan hyvä sato; katsokaa, kuinka täyteläistä vilja on pelloissa.
SIHTEERI. Niin näkyy, teidän armonne! Mutta senpä vuoksi viljatynnörin hinta ei tänä vuonna pääsekään nousemaan yli 5 markan.
PAROONI. Mitäpä se haittaa. Talonpojat tulevat kuitenkin aina paremmin toimeen hyvinä vuosina.
SIHTEERI. En ymmärrä, kuinka tuo oikeastaan on. Mutta talonpojat valittavat kuitenkin aina ja käyvät anelemassa siemenviljaa, olipa vuodentulo hyvä tai huono. Jos niillä on jotakin, niin sitä hurjemmin ne juovat. Täällä asuu lähistöllä muuan kapakoitsija, jonka nimi on Jaakko suutari, ja se on nylkenyt monta talonpoikaa putipuhtaaksi. Sanotaan hänen panevan suolaa olueensa, jotta janottaisi sitä pahemmin, mitä enemmän juo.
PAROONI. Se mies on ajettava tiehensä. Mutta mikä tuossa tiellä makaa? Sehän on kuollut mies. Nykyisin ei kuule enää muuta kuin onnettomuuksia. Juoskoon teistä joku katsomaan kuka se on.
LAKEIJA. Se on Jeppe Niilonpoika, jolla on se ilkeä eukko. Noh, nous' ylös, Jeppe! Ei se pölkky herää, vaikka löisimme ja kiskoisimme sitä tukasta.
PAROONI. Anna sen sitten maata. Olisipa hauska tehdä sille joku pieni kepponen. Teillähän on tavallisesti näppäriä päähänpistoja varalla. Keksikää nyt jotain oikein hupaista.
SIHTEERI. Minusta olisi sukkelaa, jos panisimme paperikauluksen hänen kaulaansa ja leikkaisimme hänen tukkansa lyhyeksi.