JEPPE (Juo kolme lasillista paloviinaa, lankee taas polvilleen ja kysyy:) Enkö voisi saada vielä armoa?
TUOMARI. Et, Jeppe! Nyt se on jo liian myöhäistä.
JEPPE. Voi, ei se vielä ole liian myöhäistä. Voihan tuomari peruuttaa tuomionsa ja sanoa, että hän tuli ensi kerralla tehneeksi väärän tuomion. Useinhan semmoista sattuu; sillä me olemme erehtyväisiä kaikki tyyni.
TUOMARI. No muutaman hetken kuluttua saat itse tuntea, että se on liian myöhäistä; sillä olet jo juonut myrkkyä viinan seassa.
JEPPE. Voi minua onnetonta! Olenko jo juonut myrkkyä viinan seassa? No hyvästi siis, Nilla! Vaikka et sinä heittiö ole ansainnut minulta jäähyväisiä. Hyvästi nyt, Joonas, Niilo ja Risto poikaseni! Hyvästi, Martta tyttöseni! kullannuppuseni! Sinun isäsi ainakin tiedän itse olevani, sillä sinut tehtiin, ennenkuin lukkari tänne tuli. Ja sinä tulitkin ihan isääsi, me olemme niin toinen toisemme näköiset kuin kaksi vesipisaraa. Hyvästi laukkitammani! Ja kiitoksia joka kerrasta, minkä olen selässäsi istunut. Sinä olet ollut minulle rakkain kaikista luontokappaleista, lukuunottamatta omia lapsiani. Hyvästi Musti! Sinä uskollinen koirani ja ovenvartiani! Hyvästi Murri, mun musta kissani! Hyvästi härkäni, lampaani, sikani! ja paljon kiitoksia hyvästä seurasta ja kaikista niistä päivistä, mitkä olemme yhdessä eläneet. Hyvästi — — Oo, en jaksa enää, ruumiini tuntuu niin raskaalta ja hervottomalta.
(Lankee hervottomana maahan ja jää makaamaan.)
TUOMARI. Kaikki hyvin. Unijuoma on tehnyt tehtävänsä, hän nukkuu kuin kivi. Ripustakaa hänet nyt hirteen, mutta varokaa, ettei hän siinä millään tavoin loukkaudu ja että nuora tulee hyvästi kainalojen alle. Saammepa nähdä, mitä hän tekee, kun hän herää ja huomaa olevansa hirressä.
(Kantavat Jepen pois.)
VIIDES NÄYTÖS.
Ensimäinen kohtaus.