Gunild (antaa hänelle taas pari korvapuustia). Kas, siinä saat pari hengellistä ja oppinutta oikein Kölnin mitalla. Joko nyt pidät suusi kiinni?
Gert. Voi, voi, äiti! Älkää olko noin äkäinen minulle. Lepyttäkää nyt apteekkari vielä kerran. Kunniasanallani lupaan etten toista kertaa neitiä lörpötyksilläni pidätä, enkä kiertele, vaan käyn heti asiaan kiinni, niin että hän voi olla tyytyväinen minuun.
Gunild. Kuule Gert! Sulasta rakkaudesta annoin nuo korvapuustit. Vielä kerran olen minä, sinun tietämättäsi saanut apteekkarin leppymään. Mene siis heti paikalla sinne, mutta paina mieleesi, että jos tälläkin kertaa vielä käyttäyt niinkuin ennenkin, niin en ikinä enää sinua pojakseni tunnusta. (Menee.)
(Mestari Gert menee heti kolkuttamaan ovelle.
Neiti itse tulee ulos.)
12:sta kohtaus.
Leonora. Mestari Gert.
Leonora. Terve tuloa takaisin, hyvä mestari Gert!
Gert. Nöyrin palvelijanne, rakkahin neitini! Pyydän tuhannesti anteeksi, jos suututin teitä viime kerralla pitkillä puheilla.
Leonora. Kaikki on anteeksi annettu, hyvä mestari Gert.
Gert. Minä pyytäisin ettei neiti lukisi sitä minulle virheeksi.