Saara: Mitenkä niin? kerro asia minulle!
Anna: Hän ei sanonut voivansa rakastaa minua siitä syystä, että niin vähällä olin mieltynyt häneen. Herransa esimerkkiä noudatellen tahtoo hän kosia Espanialaisten tavalla.
Saara: Kuinkas sitten Espanialaisten kosioiminen käypi?
Anna: Hänen lemmittynsä pitäisi kuulen ma olla kova ja ynseä häntä vastaan, alati pitää muotonsa peitossa eikä näyttää silmiänsä ennenkuin hää-iltana viimeinkin.
Saara: Miksi vaatii hän semmoista hulluutta?
Anna: Hän sanoo semmoisen käytöksen perustavan kestäväisen ja kiihkeän rakkauden, johon hänellä on todistuksena herransa esimerkki. Ah, onnetoin mikä olen! hänelle pitää mun kostoa saada vaikka henkeni siihen menisi.
Saara: Elä ystäväiseni ole milläsikään; kyllä minä tiedän kaiken tämän kostaa hänelle, ja polvillaan pitää hänen vielä rikostaan anteeksi anoa.
Anna: Milläpä keinoin voit sen aikaan saada?
Saara: Tule kanssani kotiin, niin saamme asiata aprikoida.