Luulonen: Ei muu mikään kuin kuolema voi minua eroittaa hänestä, samoin kuin ei myöskään muu kuin kuolema voi vähentää sitä kunnioitusta ja kiitollisuutta, minkä aina olen teille osottava. Siitä olen valmis antamaan minkälaisia todistuksia suinkin tahdotte, kun vaan ette vaadi minua luopumaan hänestä, johon sydämeni on sidottu.
Näyttäymätöin: Niinpä, hyvä herra, en pitemmältä tahdo kiusata teitä. Pyydän ainoastansa pienoisen lahjan, jonka olen ijäti säilyttävä muistoksenne.
Luulonen: Ei niin kallista kalua ole, jota en mielelläni antaisi teille.
Näyttäymätöin: "Mitään kallista en vaadikkaan, pyydän ainoasti, että annatte minulle sen sormuksen, joka on sormessanne."
Luulonen: Se olisi kovin halpanen lahjaksi teille. Minulla on toinen paljoa kauniimpi, pyydän nöyrimmästi että teette minulle sen kunnian ja muistokseni pidätte sen.
Näyttäymätöin: Kallisarvoista lahjaa ei mieleni te'e. Kas tässä, tämän minun sormukseni annan minä puolestani vaihoksiin teille, enkä vaadi muuta, kuin että mun muistokseni kannatte sitä sormessanne.
Luulonen: Ah, varsin mielelläni; mutta tämä mun sormukseni — — —
Näyttäymätöin: Ettehän ainakaan, hyvä herra, voine pitemmältä epäillä niin vähäistä lahjaa antaissanne, varsinkin kun vasta ikään puhuitte siitä, kuinka minua suuresti arvoitatte.
Luulonen: Ah, ennemmin kannan minä minkä onnettomuuden tahtonsa kuin sen, että minuun vihastuisitte, jonka vuoksi en myöskään teidän anomustanne kieltää voi, vaikka tosin tämä mun sormukseni on minulle kalliimpi kuin kaikki muu omaisuuteni yhteensä.
(He vaihtavat sormuksia).