(Hän laulaa ja soittele).
Sä kauneuden alku-juuri!
Sinuun on rakkauteni suuri,
Suo orjallesi armoa,
Tai rakkaudesta kuolen ma,
Sen voin ma vannoa.
Nyt oon ma kahlehissa.
Ja vallan kestävissä,
Sen voin ma vahvistaa,
Ja sit'ei kukaan valheeks saa.
Sun muotos huikasevainen hohde
On nyt mun elämäni johde.
Sulle ihanainen iileskatti
Toivoo onnea siis Matti.
Sen totuudella toivottaa
Ja syömmestänsä soiottaa
Sulle ihanainen iileskatti
Sun armahasi Matti.
Kuudes kohtaus.
Näyttäymätöin. Matti.
Näyttäymätöin (ikkunassaan): Kiitoksia laulelmastanne! Hupaista olisi värssyistänne saada kirjoitettu kopia.
Matti: Kaikkein kaunihin Näyttäymättömyys, minulle osotatte erinomaisen kunnian sillä, että haluatte kopian siitä mitä aivoissani olen ajatellut.
Näyttäymätöin: Kuinka, — oliko laulamanne runo teidän itsenne tekemä? Toden totta, teille on Luoja sallinut erinomaiset hengen lahjat ja avut.