Matti: Se ei suorasanasessa kielessä merkitse paljon mitään; mutta runossa on sillä sanalla suuri arvonsa.
Näyttäymätöin: Mitäs se sitte merkitsee runossa?
Matti: Se niinkuin moni muukin sana ei yksikseen merkitse mitään; vaan kun sen edellä on käynyt semmoinen sana kuin toivottaa, on sillä siihen nähden paljonki merkitystä, sillä sen kautta tulee rivin päätteet värssyssä vastaamaan toinen toistansa. Ellei senlaisia sanoja olisi, niin vähintäänki kolme neljättä osaa maailman runoilijoista olisi tykköneen hukassa.
Näyttäymätöin: Saattaapa sitä olla. Tottahan herra muutoin muistaa lupauksensa ja värsyistään toimittaa minulle kopian.
Matti: Sen te'en mä ilolla: vaan ah! ylen ihana näyttäymättömyys! enkö jo saa siinä toivossa olla, että kohta suotte mun ihailla sulon muotonne auringon kaltaista loistetta?
Näyttäymätöin: Muuta en tällä kertaa luvata voi, kuin että parin tunnin päästä tuolla käytävässä taaskin tapaatte minun.
Matti: Ettekö tällä kertaa soisi mun vähän pitemmältä keskustella kanssanne? Kun ette pahaksi panne, niin kapuan täältä ylös ikkunaanne.
Näyttäymätöin: Hyvä Jumala! mitä uskallatte vaatia! Ennen toki kuolisin, kuin semmoiseen suostuisin. Heittäkää, hyvä herra, senkaltaiset vaatimukset. Nyt on aikainen vielä pyytää semmoisia; vaan olkaa vakuutettu, ett'ette tyhjään tarvitse rukoilla minua, konsa aika on, vaan että uskollisuutenne olen runsaasti palkitseva. — Hyvästi arvoisa herra! Elkää tällä kertaa vaatiko sen enempätä.
(Sulkee ikkunansa).
Matti: Ah, rakkaudesta olen haleta, ell'en tulevan kerran yhteen tultuamme saa hänen sulo-silmiänsä nähdä, tulee minulle kuolema.