Matti: Ah, miten sitte muut etevämmät ruumiinsa osat lienevät herttaisia, kun minut puoli hänen sormeansa näin jo hämmästytti!
Luulonen: Mikä sinua hämmästytti?
Matti: Ah, ihanainen impi! mielittekö kuoliaaksi kiusata — — — Vaan kas! tekö täällä olette, hyvä herraseni?
Luulonen: Sitäkö täällä seisot ja itseksesi haastelet?
Matti: Elkää hyvä herra pahaksi panko, jos olen yhtä hulluksi tullut, kuin itsekin olette.
Luulonen: Mitäs tämmöinen leikkipuhe on tähtäävinään?
Matti: Ei muuta mitään, kuin että olen rakastunut samalla lailla, kuin tekin, mun herrani.
Luulonen: No, kehenkä?
Matti: Kevääseen, jonka kauneutta emme havaitse kuin talvella.
Luulonen: Lienet todellakin hullustunut.