Näyttäymätöin: Lähkäämme, sulhoni armas, ja kutsukaamme ystävämme molemmin puolin koolle, jotta pääsemme toivotustemme perille.
Viides kohtuus.
Matti. Hänen Näyttäymättömänsä.
Matti: Tulkoon mikä hyvänsä, täytyy mun saada loppua tästä, ja ennen iltaa vielä; sillä mun herrani Luulosen onnellisuudesta on rakkauteni tuli päässyt semmoiseen voimaansa, että ellen tällä kertaa saa häntä näyttämään kasvojansa, perii minut kuolema. Vaan tuossa, näenmä, tule hän juuri.
Näyttäymätöin: Tarkkuutenne on kiitettävä, että niin piditte määrä-tiimasta vaarin; vaan minusta näyttää kuin olisivat ajatuksenne jossakin toisaalla.
Matti: Te olette oikeassa. Mieleni ei muistaakseni olekaan tätä ennen koskaan vielä ollut niin hämmennyksissä.
Näyttäymätöin: Sepä on surkuteltava asia, vaan mikäs sen olisi vaikuttanut?
Matti: Sen vaikuttaa erään toisen onnellisuus; sillä hänen näyttäymättömänsä on nyt viimeinki ilmaissut itsensä ja sillä näyttänyt toteen, että naamarinsa kätki semmoisen ihanuuden ja hempeyden, joka yltä kyllin palkitsee hänen pitkällisen pysyväisyytensä. Kun nyt tämän itse tulin omin silmini todistamaan, sai minussa rakkaus semmoisen vallan, ett'en enää malta mitenkään mieltäni.
Näyttäymätöin: Pysykää vaan rakkaudessanne, antakaa siitä semmoisia todistuksia, kuin sekin, josta puhuitte, niin tulee palkintonne olemaan yhtä suuri.
Matti: Elkää, lemmittyni armas, Jumalan tautta kiusatko minua yli voimani!