Petarnusa."
Minä en saata selittää kuinka omituisen tunnon tämä teki mieleeni, tämä odottamaton rakkauden tunnustus. Mutta kun minä pidin parempana antautua raivoavan naisen kostolle kuin tehdä syntiä luonnon järjestystä vastaan harjoittamalla rikollista yhteyttä olennon kanssa, joka ei ollut minun heimoani, vastasin minä jotenkin seuraavaan tapaan:
"Armollinen Rouva!
Tuo alituinen suosio jota Hänen Ylhäisyytensä herra presidentti on minulle osoittanut, nuo monet hyvät teot, joita hän varsin ansiottani on minuun tuhlannut, tuo siveellinen mahdottomuus täyttää Teidän pyyntöänne ynnä monet muut syyt, joita tässä ei sovi luetella, velvoittavat minun mieluummin kestämään armollisen Rouvan vihan kuin osoittautumaan suostuvaisena asiassa, joka tekisi minun kiittämättömimmäksi ja katalimmaksi kaikista kaksijalkaisista olennoista. Mitä minulle tarjotaan on minusta katkerampata kuin kuolema ja tuottaisi lisäksi häpeätä eräälle maan kuuluisimmista perheistä. Minä vakuutan siis, kaiken pyhyyden nimessä, että Teidän toivomuksenne ei minusta löydä täytäntöänsä, kuinka halullinen olenkin muuten osoittamaan intoisuuttani olemaan Teille palvelukseksi.
Kikidoria."
Minä suljin kirjeen ja lähetin sen palvelustytöllä. Vaikutus tulikin juuri semmoiseksi, jota olin odottanut; hänen rakkautensa muuttui katkerimmaksi vihaksi. Kuitenkin hän viivytti vihaansa siksi kun hän oli saanut takaisin minulle kirjoittamansa rakkauden kirjeen. Tämän hänelle onnistuttua, palkkasi hän muutaman henkilön, jotka todistivat että minä presidentin poissaollessa olin tahtonut väkivallata hänen. Tämän näytelmän toimitti hän niin taitavasti, ettei presidentti saattanut epäillä hänen puheensa totuutta, vaan panetti minun heti vankeuteen. Minä en keksinyt muuta keinoa päästäkseni tästä epätoivoisesta tilasta, kuin ottaa syykseni tuo valheteltu rikos ja rukoilla presidentiltä armoa. Täten toivoin lieventäväni hänen vihaansa taikka ainakin hankkia itselleni helpotusta rangaistuksessani sillä minusta näytti liian mielettömältä antautua riitaan mahtavimman suvun kanssa maassa, jossa ei oteta lukuun itse asiansuhteita vaan ainoasti henkilön arvoaste. Minä en sentähden koettanut itseäni puolustaa, vaan anoin nöyrästi kyynelten virratessa, en vapaaksi pääsemistä rangaistuksestani vaan että se tehtäisiin niin helpoksi kuin mahdollista.
Tällä tavalla tunnustaen itseni syypääksi rikokseen, josta en milloinkaan ollut untakaan nähnyt, sain armon ja pääsin hengenrangaistuksesta, mutta tuomittiin lopuksi päiviäni vankeudessa pidettäväksi. Aateliskirjani otettiin minulta pois ja pyöveli repi sen rikki, ja minut vietiin muiden ojien kanssa eräälle valtion laivalle, joka oli valmiina lähtemään Metsendoreen eli Kummitusten maihin, joka matka tavallisesti tehdään vuosittain Nadiri-kuukauden ajalla ja jonka tarkoituksena on vaihtaa itsellensä semmoisia tavaroita mitä ei Martinia itse tuota. Metsendorilaiseen kauppa-liittokuntaan kuuluu kauppiaita, niin aatelisia kuin aatelittomia, jotka, laivain palattua, jakavat tavarat keskenänsä niiden osakkeiden mukaan joita kullakin heistä on. Laivoja liikutetaan osaksi purjeilla, osaksi airoilla, joista jokaista airoa hoitaa kaksi orjaa, ja minä sain nyt tuomion tällä matkalla olla soutajana.
Minun mielentilaani on helppo kuvitella, varsinkin kun en minä milläkään rikoksella ollut tehnyt itseäni vikapääksi tämmöiseen orjatyöhön ja rikollisten kanssa yhdessä olemiseen. Martinialaisilla oli, aina heidän persoonallisten tunteittensa mukaan minua kohtaan, ylen erilaisia mielipiteitä siitä mitä oli tapahtunut. Muutamia tosin löytyi, jotka uskoivat minun tämän rangaistuksen ansainneeksi, mutta kun he näkivät millä kovuudella minua kohdeltiin osoittivat he sääliä minulle, vaikka rikokseni olikin suuri; toisten mielestä olisi pitänyt muistettaman mitä minä olin maalle tehnyt ja sen mukaan minulle annettaman penseämpi tuomio. Kunnollisimmat marakateista jupisivat keskenänsä että minua oli väärin syytetty, mutta kukaan ei uskaltanut minua julkisesti puolustaa peljäten minun mahtavia vihollisiani. Minun täytyi siis tyytyä kohtalooni ja kärsiväisyydellä sitä kantaa. Parhaana lohdutuksenani oli oltava matka, sillä minä olin ylen utelias ja odotin saavani nähdä monia ihmeellisiä asioita, vaikken uskonutkaan kaikkia kulussa olevia merimiesvalheita tästä maasta, enkä saanut päähäni että niin paljon ja niin suuria ihmeitä saattoi maailmasta löytyä. Monta metsendorilaisen kauppa-liittokunnan palveluksessa olevata tulkkia oli matkalla mukana sopimassa tehtävistä kaupoista, myynnistä ja ostoista.
YHDESTOISTA LUKU.
Matka Kummitusten maihin.