"— — — Tämä maa (Saksanmaa) kutsutaan roomalaiseksi valtakunnaksi; tämä on kuitenkin vain tyhjä liikanimi, sillä roomalaisesta valtakunnasta tuli loppu jo useampia satoja vuosia sitte. Saksankieltä on sangen vaikea ymmärtää takaperäisen lausemuodostuksensa johdosta; sillä mitä muissa kielissä on tapana olla alussa, se on tässä vasta lopussa, jonka tähden lukijan täytyy lukea koko sivun, ennenkuin hän saattaa älytä mistä puhe on. Hallitustapa on sangen hullunkurinen: Saksalaiset luulevat itsellänsä olevan hallitsijan, mutta itse asiassa ei heillä olekaan semmoista; Saksanmaa sanotaan yhdeksi valtakunnaksi, mutta yhtäkaikki paloitettuna moniin valtioihin, joilla kullakin on oma hallituksensa, jotka useinkin julistavat toisellensa sodan. Maa sallii itseänsä kutsuttavan 'alati kasvavaksi,' vaikka se ajan kuluessa pienenee; 'pyhäksi,' vaikkei siellä löydy pyhyyden jälkeäkään, ja 'voitettamattomaksi,' vaikka se usein saa tyytyä siihen että sitä naapurikansat pettävät ja hävittävät. Ihmeteltäköön myös kuinka kansan oikeuksien ja vapauden oikeastaan on laita, sillä monta heille tunnustettua ja myönnettyä oikeutta ei heidän sallitakaan täyttää. Lukematon määrä kirjoituksia on tehty Saksan valtakunnan valtiomuodosta, mutta tässä sekavaisessa asiassa ei ole pitkälle päästy, sillä — — —
"— — — Pääkaupunki täällä (Ranskassa), joka on sangen iso nimeltä Pariisi, saatetaan jossakin merkityksessä kutsua koko Euroopan pääkaupungiksi, sillä se, niin sanoakseni, harjoittaa lakia säätävätä mahtia muiden eurooppalaisten kansojen suhteen; se on esim. anastanut itsellensä oikeuden tekemään sääntöjä ja määräämään kuinka ihmisten pitää elämän ja kuinka niiden pitää oleman puettuina, niin ettei ainoatakaan pukua löydy, olkoon se kuinka epämukava ja naurettava tahansa, jota ei heti koko kansakunnat ota käyttääksensä, kun se vaan ensin on saanut armon Pariisin asukkaiden silmissä. Millä tavalla taikka milloin Pariisilaiset ovat saaneet tämän etuoikeuden, on minulle varsin tietämätöntä. Kuitenkin minä huomasin ettei tämä ylivalta ulottunut muihin esineihin tai asioihin; sillä sangen usein ovat muut kansakunnat sodassa Ranskalaisten kanssa ja pakoittavat heidän joskus sopimaan rauhasta sangen kovillakin ehdoilla; mutta orjuus elämäntavan ja vaatteiden kuosin suhteen jää aina samaksi, niin että mitä Pariisi niissä asioissa määrää taikka muuttaa, sitä kaikki muu Eurooppa sangen tarkasti seuraa ja noudattaa. Järkensä terävyyden, uteliaisuutensa ja kekseliäisyytensä puolesta ovat Pariisilaiset sangen paljon Martinialaisten kaltaiset.
"— — — Bolognasta me matkustimme Roomaan. Tätä kaupunkia hallitsee pappi, joka, vaikka hänen valtakuntansa on ylen vähäpätöinen, kuitenkin pidetään mahtavimpana kaikista kuninkaista ja ruhtinoista Euroopassa; sillä kun toiset hallitsijat hallitsevat vain alammaistensa ruumiillista elämää ja omaisuutta, on tällä valta viedä turmioon heidän sielunsakin. Eurooppalaiset ylipäänsä uskovat, että tämä pappi on saanut taivaan valtakunnan avaimet tallettaaksensa, mutta vaikka minä näin paljon vaivaa en minä vieläkään tiedä minkälaisia ne ovat, minä kun en saanut nähdä lipastakaan, jossa niitä säilytetään. Tuo valta, joka tällä papilla on ei ainoasti omien alamaistensa, vaan koko ihmiskunnan suhteen, on oikeastansa sitä, että hän saattaa vapauttaa ne, jotka jumala tuomitsee, sitoa ne jotka jumala päästää sekä päästää ja vapauttaa ne jotka jumala on tuominnut: mikä taivaan valta! niin, meidän maanalaiset kansalaisemme olisivat ilman epäilyksettä valmiita milloin tahansa vannomaan mitä pyhimmän valan siitä, ettei tämmöistä valaa kelläkään kuolevaisella ole. Mutta eipä olekaan vaikeata saada Eurooppalaisia uskomaan mitä tahansa ja tehdä heitä mitä mahdottomimpien satujen orjiksi, ja kaikkea tätä, vaikka he pitävät itseänsä ainoina viisaina ja, puhaltuneina tästä kuvittelusta katsovat kuin alas kaikkiin muihin, katsoen heitä raakalaisiksi. Ensinkään tahtomatta puolustaa maanalaisten kansalaisten tapoja ja tottumuksia, tahdon kuitenkin mainita muutamia semmoisia Euroopasta, näyttääkseni kuinka vähän heillä on oikeutta pöyhkeillä etevyydestänsä toisten kansojen rinnalla.
"Kaikkialla Euroopassa on tapana ripottaa hienoksi jauhettua jauhoa hiuksiin ja vaatteihin, vaikka se luonnon tarkoituksen mukaan on aivottu ihmisille ravinnoksi ja elannoksi. Näitä jauhoja sanotaan buuteriksi, jotka he ylen huolellisesti kampaavat hiuksistansa jokaisena iltana, seuraavana aamuna sinne kylvääksensä uuden pyryn. Toinen tapa, joka naurettavaisuuden puolesta ei ole edellistä ensinkään huonompi, on se, että tuota päänpeitettä eli hattua, jonka tarkoituksena on suojella päätä pakkaselta, tavallisesti ja vieläpä kovimmankin pakkasen vallitessa, käytetään kaukana alhaalla niskassa, niin, useinpa kädessäkin — mikä minun mielestäni on yhtä naurettavata, kuin jos joku lähtisi kaupungille hame taikka housut kainalossansa ja antaisi niiden ruumiinosien, joita ne ovat aivotut suojelemaan, paleltua.
"Eurooppalaisten uskonnolliset katsantokannat ja mielipiteet ovat siihen määrään hyvät ja terveen järjen kanssa yhtäpitäväiset, että tuo kirja, joka sisältää mitä ihmisen pitää uskoman ja kuinka hänen pitää elämän ja käyttäytymän, käskee hänen sitä ahkerasti viljellä ja pyrkiä ymmärtämään sen syvintä tarkoitusta, samaten kuin se myös puolustaa anteeksi antavaisuutta erhettyviä ja heikkoja kohtaan. Siitä huolimatta jokainen, joka uskaltaa ymmärtää ja selittää yhtä ja toista tässä kirjassa toisin kuin yleisö, rangaistaan vanheudella, maanpakolaisuudella ja vieläpä joskus kuolemallakin. Minusta tuntui tämä jotenkin samalta, kuin jos ruoskittaisiin huonon näön tähden sitä, joka vilpittömästi tunnustaisi että se taikka se, minkä toiset sanovat pyöreäksi, hänen silmissään on nelikulmainen. Minulle kerrottiin että miljoonia ihmisiä, itsenäisen mielipiteen tähden uskonnollisissa kysymyksissä, oli mestattu taikka poltettu.
"Useimmissa kaupungeissa ja kylissä tavataan ihmisiä, jotka saarnatuolista ja puhujalavoilta ankaruudella soimaavat niitä syntejä muissa, joita he itse joka päivä tekevät, joka minun silmissäni on varsin samaa kuin jos kuulisin juopuneen ihmisen saarnaavan juopumusta vastaan.
"Isommissa kaupungeissa on kaikkialla tapana kutsua ystävänsä luoksensa kotio nauttimaan erästä mustaa, poltetuista palkohedelmistä laitettua juomaa, jota sanotaan kahviksi. Saapuaksensa tämänlaisille kutsuille pinnistävät vieraat itsensä eräänlaiseen neljällä pyörällä varustettuun laatikkoon, jossa kaksi väkevää ja hurjaa eläintä vievät heidän ystävänsä asunnon portille, sillä Eurooppalaiset pitävät jalkain kulkemista ylen alentavana.
"Vuoden ensimmäisenä päivänä hyökkää Eurooppalaisten kimppuun eräänlainen tauti, jota emme me maanalaiset olennot ensinkään tunne. Tämän taudin ilmaukset esiintyvät omituisessa levottomuudessa ja sekamelskassa sekä ruumiin että sielun puolesta, niin etteivät he pitkää hetkeä yhteen mittaan saata pysyä samalla paikalla; he rientävät kuin pähkäpäät yhdestä talosta toiseen, itsekään tietämättä miksi he tätä tekevät. Tätä tautia kestää muutamissa aina neljätoista päivää, kunnes he vihdoin, tuosta alituisesta lentämisestä talosta toiseen ikäänkuin uupuneina saavat järkensä valtoihinsa ja tulevat terveiksi.
"Kun Eurooppalaisia vaivaa lukematon määrä mielen tautia, on lukematon määrä lääkkeitä niitä vastaan myös ilmestynyt. Muutamia valtaa vastustamaton halu, kun he kadulla kävelevät yhdessä jonkun kanssa, aina asettumaan niin, että heidän vasen puolensa kääntyy seuralaisensa oikeaan. Jota kauvemmaksi pohjaseen tullaan sitä hurjemmasti tämä tauti raivoaa, josta saatettaisiin päättää että se tulee ilmanalan kovuudesta. Tauti helpyy sinetillä varustettujen papereitten kautta, jotka oikeuttavat eräihin arvonimiin ja puhuttelunimiin; kun potilas on saanut tämmöisen loihtuaseen kantaaksensa, tulee hän vähitellen terveeksi. Eräs toinen raivon laji tavallisesti paranee kulkusten eli kellojen soitosta, jolla on voima jälleen saada aikaan tasaisuuden mielessä; tämän lääkkeen vaikutus on kuitenkin lyhyt, sillä parin tunnin kuluttua puhkeaa tauti jälleen ilmi uudistetulla tuimuudella. [Tyydyttävästi ei ole saatettu selittää mitä aikakautensa virheitä tai mielettömyyksiä on tässä kappaleessa tahtonut ruoskia. Suoment. muist.]
"Kaikkialla Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa valtaa asukkaita hillitsemätön hurjuus, joka määrätyn ajan kuluttua karkoitetaan panemalla tuhkaa potilaan päälaelle. Pohjoisessa Euroopassa sitä vastoin ei tuhalla ole mitäkään voimaa, minkätähden luonto siellä saa auttaa itseänsä.